Vielä asumisesta ja muustakin

Perjantaina oli sitten tapaaminen vuokranvälittäjän ja talon omistajan kanssa. Tilanne oli pikkuisen jännittävä, mikä tulisi vastaus olemaan heidän suunnastaan. Siinä sitten istuttiin nökötettiin: minä ja meidän alihankkija ja nuo kaksi edellä mainittuja neuvotteluhuoneessa pöydän vastakkaisilla puolilla. Omistaja sanoi, että häntä on neuvottu, luultavasti tuttujen toimesta, odottamaan vielä. Joku kuulemma vielä maksaisi lähemmäksi heidän pyytämää vuokraa. Meikäläinen sanoi, että olkoon sitten niin, mutta onkohan hän laskenut, että jos tuo ei tapahdu kuukauteen, niin koko hyöty odottelusta on sitten menetetty ja kokonaisansiot pienemmät heille. Siinä sitten hymyiltiin puolin ja toisin ja olin jo ihan varma, että amatööri tässä joutuu takaisin jakkaroille opettelemaan kaupankäyntiä. Kiitin heitä vaivasta ja sanoin, että voidaan lopettaa kummankin ajan tuhlaaminen. Välittäjä ja omistaja katsoivat toisiaan ja sanoivat, että tehdään sitten se sopimus tuolla meidän ehdottamalla hinnalla. Huh huh, aika hienoa, meikäläinen yritti olla viilipyttyosastoa ja vastasin, että hienoa. Meidän alihankkija alkoi sitten selostaa, miten vuokra maksetaan ja miten vakuudet hoidetaan yms. No niin nyt on sitten tehty esisopimus 2400 neliöjalan talosta. Neliömetreiksi muutettuna tuo on noin 220 neliömetriä. Nyt on sitten tilaa, jos joku toivottavasti haluaa tulla käymään meillä tämän komennuksen aikana. Tarjolla on oma makuuhuone vieraille vieläpä omalla kylpyhuoneella, aattelepa ite.
Asunnon vapautumisaikataulu ei ole aivan optimaalinen, mutta kaikkea ei voi saada. Asunto vapautuu edellisistä vuokralaisista 10. elokuuta. Sitten vuokraisäntä korjauttaa mahdolliset vahingot ja maalauttaa koko talon uudelleen, sisäpuolelta siis. Muutto on siis optimaalisimmillaan kahdennenkymmenennen päivän kieppeillä. Talossa ei ole myöskään ilmastointilaitetta muuta kuin master bedroom:ssa, mutta onneksi firman politiikkaan kuuluu tarjota ilmastointilaitteet kaikkiin makuuhuoneisiin. Jääkaappia pitäisi myös tässä, kun on aikaa, mennä liikkeisiin katselemaan. Tuo kuva muuten tuossa edellisen kirjoituksen alussa on siitä pienemmästä talosta. Huomasin juuri, etten ole ottanut yhtään kuvaa siitä talosta, josta vuokrasopimus nyt tehdään. Jotenkin, kun se oli asuttu, en halunnut ottaa muiden tavaroista ja huushollista kuvia. Olisi nyt sentään voinut ulkoa ottaa kuvan talosta, no ehkä myöhemmin.

Autoakin kävin nyt kuskin kanssa tankkaamassa. Nafta maksaa täällä 35,85 rupia litra eli noin 65 senttiä litra. Mitähän se siellä Myllyn ABC:llä oikein maksaakaan, yli euron muistaakseni. Paikallinen luotto tai pankkikortin olisi mukava jo pikkuhiljaa saapua, kun olen makseskellut kotimaisella kortilla ja sinne kotimaan tilille ei kyllä palkkaa ainakaan enää makseta. Meikäläisten käytössä oleva Innova Toyota meni nyt sitten viikonloppuna lasien kalvotukseen ja soittimen asennukseen. Kuskille evästin, jos sain viestini perille, että mahdollisimman tummalla kalvolla saisi sitten tintata nuo lasit.
Aina silloin tällöin liikennevaloissa joku ei niin hyväosainen työntää kasvonsa lasiin kiinni pyytäen jotain. Siinä sitten on vältettävä katsekontaktia, ettei tulisi vaan yllyttäneeksi jatkamaan anelua. Yritä tuollainen sitten saada opetettua meidän Joonalle. Marille ainakin selitettiin Overseas Womans Club (OWC) kokouksessa, että nuo kadulla kerjäävät ihmiset ovat lähes kaikki jonkun syndikaatin vallassa ja eivät saa pitää rahoja, jotka kerjäämällä saavat. Hyvän tekeväisyyteen löytyy parempiakin keinoja. Kaiken kaikkiaan tätä populaa täällä on niin paljon, ettei eriarvoisuuden näkemiseltä voi mitenkään välttyä. Jollain meistä ei todellakaan ole kirjaimellisesti mitään.
Soitinkin on mukava saada tuohon autoon, niin voi vaikka kuunnella radiota matkustettaessa, en ole kyllä vielä tutustunut paikallisiin radiokanaviin. Sain kyllä töistä lähtiäisiksi Jean Pierre Kusela’n Naurava Kulkuri kappaleen. Sitä pitäisi antajan mukaan soittaa sitten ”ripiitillä” autostereoista kokoajan ja katsoa kuinka kauan kestää, ennen kuin kuski sanoo itsensä irti. Ihan toteuttamisen arvoinen idea, pitää vaan kokeilla ennen Marin ja Joonan saapumista, ettei väärä henkilö sano itseään irti tästä keikasta.

Lehdissä huomiota on saanut liikenteen melu. Melua on mittailtu viimeksi viisi vuotta sitten ja verrattuna sen aikaisiin tuloksiin melu on noussut paikoittain jopa 200 %. Pahimmissa paikoissa on mitattu jopa 96 dB:n lukemia, ja muistaakseni kuulosuojain suositus Suomessa on yli 85 dB:n lukemilla.
Sunnuntaisessa The Economic Times lehdessä oli juttu juuri täällä julkaistusta Honda Civic:stä. Tuollainen 1.8 Civic maksaa täällä (tai ainakin Delhissä) 1151000 inr (noin 21000 €) ja vastaavasti RS Skoda 1345266 inr ja Toyota Corolla H5 (mikähän malli tuo on) 1253000. Juttua oli myös autojen jälkimarkkinoinnista ja huolloista sekä varaosista. Kasvanut vauraus täällä on tuonut katukuviin Porscheja, Lamborghineja, Bentleytä jne. Huollot ja varaosien saanti tuntuu vaan olevan ongelmallista. Lehdessä käytettiin esimerkkinä erästä tuttua Saksalaista merkkiä jonka TT-malliin oli tullut vika. Omistaja oli heti ottanut yhteyttä Delhin toimipisteeseen. Mitään ei ollut tapahtunut. Kun radiohiljaisuutta oli kestänyt yli viikon, oli omistaja ottanut yhteyttä suoraan pääkallopaikalle Saksaan. Vasta sitten oli apua alkanut saada. Erikoisen auton omistajaa kehotetaankin ottamaan, kuljettajan ajamana, aina toinen tavallinen auto mukaan tai ajamaan perässä, jos jotain sattuisi tapahtumaan.

Valkoista palloakin kävin eilen lauantaina pitkästä aikaa yrittämässä tunkea kahdeksaantoista reikään. Oli aika hienoa, kun viime kesinä Suomessa tuo rakentaminen on vienyt tuon golfausajan, käydä pelaamassa. Peli ei nyt mitään kehuttavaa ollut (tulos 108), mutta tuntui kivalta pelata ja se on pääasia. Omat mailani ja kengät sun muut tarvikkeet ovat siellä merikontissa, mutta kentältä sai vuokrata mailoja. Kenttänä toimi Eagleton:in kenttä, joka oli ihan mukava layoutiltaan, ei mikään hirmu paha. Greenfee eli pelimaksu oli viikonloppuna 1500 inr kierros eli noin 27 euroa. Jos jäseneksi tahtoisi paikallisille kentille, pitäisi jonottaa kuulemma ainakin puolivuotta ennen hyväksymistä, Mari varmaan voi selvitellä noita saavuttuaan.
Pelaamassa olin Suomalaisen Antin kanssa, joka on suorittanut green card:in vasta tänävuonna. Hyvin Antti kyllä pelasi. Antti oli myös käynyt räätälillä pukua teettämässä. Puvun kangas maksoi 2185 paikallista ja ompelu sovituksineen 3000 siihen päälle. Alle sadalla eurolla pääsee siis mittatilauspuvun omistajaksi ja homma hoituu viikossa. Pitää tsekata tuo Antin puku, kunhan se valmistuu. Antti ja Jussi lähtivät tänäänkin sunnuntaina pelaamaan, mutta meikäläinen ei varmaan eilen osannut juoda vettä tarpeeksi tai oleilu yli neljä tuntia auringossa tottumatta teki vaan tepposet, niin jätin pikkuisen huonovointisena pelaamisen väliin. Pelin jälkeen otetuilla olusilla ei voi olla mitenkään mitään tekemistä tuon olon kanssa.

Otsikoita paljon täällä Intiassa viikon aikana on saanut Intialaisen lääkärin tutkinta Australiassa. Bangaloresta kotoisin olevaa lääkäriä syytettiin avunannosta Lontoossa tapahtuneihin terrori-iskuihin kesäkuun lopussa. Todisteet osallisuudesta vaan olivatkin vääriä ja lääkärin pitäisi palata tänään Intiaan takaisin. Luultavasti tapauksesta on kirjoitettu myös Suomen lehdissä?
Urheilusivuja täällä hallitsee kriketti. MM-kisat ovat nyt menossa Englannissa. Olisi mukava pistää tähän tilanne, joka kisoissa on tällä hetkellä, mutta kun en toisellakaan lukemalla ymmärtänyt miten kukin maa on sijoittunut tällä hetkellä ja miten pistelasku menee, niin olkoon nyt sitten. Jossain vaiheessa Intialla ainakin meni huonosti kriketissä, sillä lehdissä kirjoiteltiin, että lapsille järjestettävien krikettileirien osanotto oli romahtanut. Tuo aukko sivistyksessä on kyllä paikattava ennen kuin kotiin on tulemista.
Harry Potter ja Britney Spears ovat kilpailleet seurapiirisivujen suosiosta paikallisten filmitähtien ja laulajien kanssa.

Lisäsin tuonne ensimmäiseen kirjoitukseen sen juhlista otetun ”kehystettävän kuvan”. Tuossa on heinäkuulta joukko vieraita tai siis tuttuja ystäviä meidän Naantalin parvekkeella. Toivottavasti kaikki kuvassa olevat muistivat kirjoittaa nimensä siihen kehykseen, johon tämä kuva pistetään. Alkuperäinen kehystetty kuva tulee sitten Marin ja Joonan mukana tänne Intiaan.