Näin heinäkuussa täällä Intiassa on Monsuuni eli sadekausi. Bangaloreen paikallisten mukaan eivät sateet iske niin pahasti kuin alaville maille. Enpä tiedä sitten mikä on niin pahasti, kun yhtenäkin yönä vettä oli tullut 83 mm eli melkein 10 senttiä. Satanut on siis jonnin verran, mutta pääosin öisin. Nyt tietenkin, kun kirjoitin noin, alkaa myös päivisin esteri viskoa vettä taivaalta. Tuo 83 mm:n ryöpsähdys oli aiheuttanut jo jonkinmoista vahinkoa kaupungissa. Teiden varsille pystytettyjä turva-aitoja oli kaatunut mm pysäköityjen autojen päälle ja vesi oli puskenut asuntoihin sisään. Kalan syömistä ei myöskään suositella monsuunin aikana, sillä sadevesi huuhtoo ties mitä tuonne vesistöihin. Pitänee jättää affenat sitten myöhemmälle kokeilulle.
Lämpötila huiskii siinä 26–28 °C, eli ei niin hirvittävän kuumaa. Autossa tuota lämpöä ei edes tunne, kun kuskilla tuntuu olevan ”pikapakastusnappi” ilmastointilaitteesta pysyvästi pohjassa. Innovassa on myös ilmantulon kattosuulakkeet joka istuimelle erikseen, niin kyllä saa niskavillat kyytiä siinä puhurissa.
Ei saa valittaa, sillä tuo ilmastointi on hieno keksintö. Täytyy vaan päästä yksimielisyyteen säädöistä, ennen kuin Mari ja Joona saapuvat.
Suurimmilta vatsavaivoilta (kop kop koputan puhdasta teakia) olen vielä säästynyt. Toisaalta, olen vasta viikon ollut täällä ja Helsinki-Vantaalta ostettu iltavatsalääkeleka on vielä keimeissä mukana. Myös mukana tuotuja maitohappobakteereja olen muistaessani ottanut aamiaisen yhteydessä eli aika harvoin. Malariakuuri on päällä, vaikka en ole paikallisiin hämärän renkeihin vielä törmännyt, hyvä niin.
Tämä hotelli on kylläkin niin hyvätasoinen, että täällä voi syödä mitä tahansa, mutta lounaat olen syönyt ihan kiltisti työpaikkaruokalassa. Työpaikkaruokalassa on tarjolla joka päivä erilaisia kattauksia. Pohjoisintialaista, Eteläintialaista, liharuokaa, pizzaa tai lämpimiä leipiä. Tähän mennessä olen yrittänyt tutustua tuohon Eteläintialaiseen vaihtoehtoon, maassa maan tavalla nääs. Pizzoista ja lämpimistä voileivistä olen vielä pysynyt erossa. Tuollainen Eteläintialainen lounas kustantaa 30 rupeaa. Maksun jälkeen otat metallisen tarjottimen, missä on koloja eri ruokalajeille (yritän liittää kuvan tuosta tarjottimesta, sillä yksi kuva ja tuhat sanaa…). Sitten matät tuolle tarjottimelle eri kulhoista mitä haluat ja ei kun syömään. Ruoka täällä Intiassa on mielestäni ihan hyvää, vaikka muutama kauemmin paikalla ollut heimoveli sanoi parin kuukauden jälkeen Intialaisen ruuan tulevan korvistakin ulos. Katsotaan kuis äijän käy. Sivistys ei vielä riitä selvittämään mitä tuohon tarjottimelle tulee lapattua, no pavut sentään tunnen.
Lämpötila huiskii siinä 26–28 °C, eli ei niin hirvittävän kuumaa. Autossa tuota lämpöä ei edes tunne, kun kuskilla tuntuu olevan ”pikapakastusnappi” ilmastointilaitteesta pysyvästi pohjassa. Innovassa on myös ilmantulon kattosuulakkeet joka istuimelle erikseen, niin kyllä saa niskavillat kyytiä siinä puhurissa.
Ei saa valittaa, sillä tuo ilmastointi on hieno keksintö. Täytyy vaan päästä yksimielisyyteen säädöistä, ennen kuin Mari ja Joona saapuvat.
Suurimmilta vatsavaivoilta (kop kop koputan puhdasta teakia) olen vielä säästynyt. Toisaalta, olen vasta viikon ollut täällä ja Helsinki-Vantaalta ostettu iltavatsalääkeleka on vielä keimeissä mukana. Myös mukana tuotuja maitohappobakteereja olen muistaessani ottanut aamiaisen yhteydessä eli aika harvoin. Malariakuuri on päällä, vaikka en ole paikallisiin hämärän renkeihin vielä törmännyt, hyvä niin.
Tämä hotelli on kylläkin niin hyvätasoinen, että täällä voi syödä mitä tahansa, mutta lounaat olen syönyt ihan kiltisti työpaikkaruokalassa. Työpaikkaruokalassa on tarjolla joka päivä erilaisia kattauksia. Pohjoisintialaista, Eteläintialaista, liharuokaa, pizzaa tai lämpimiä leipiä. Tähän mennessä olen yrittänyt tutustua tuohon Eteläintialaiseen vaihtoehtoon, maassa maan tavalla nääs. Pizzoista ja lämpimistä voileivistä olen vielä pysynyt erossa. Tuollainen Eteläintialainen lounas kustantaa 30 rupeaa. Maksun jälkeen otat metallisen tarjottimen, missä on koloja eri ruokalajeille (yritän liittää kuvan tuosta tarjottimesta, sillä yksi kuva ja tuhat sanaa…). Sitten matät tuolle tarjottimelle eri kulhoista mitä haluat ja ei kun syömään. Ruoka täällä Intiassa on mielestäni ihan hyvää, vaikka muutama kauemmin paikalla ollut heimoveli sanoi parin kuukauden jälkeen Intialaisen ruuan tulevan korvistakin ulos. Katsotaan kuis äijän käy. Sivistys ei vielä riitä selvittämään mitä tuohon tarjottimelle tulee lapattua, no pavut sentään tunnen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti