
Asunnon haku alkaa olla kuumimmillaan. Pre-visitillä katsastettiin Marin kanssa mahdolliset alueet ja nyt on jatkunut itse kämpän haku näiltä alueilta. Vuokrasopimuksen tekeminen ei ollut mahdollista pre-visitillä. Alueita, mistä katsottiin, oli kolme kappaletta; Adarsh Vista (http://www.adarshdevelopers.com/projects/vista/Vista_clubhouse.html), Prestige Ozone ja Palm Meadows (http://www.adarshdevelopers.com/projects/palmmeadows/palm_faclities.html).
Firmaan palkattu alihankkija vei meitä silloin kesäkuun lopussa noihin kahteen ensimmäiseen ja Palmiin kutsuttiin itsemme kylään erään kollegan luokse.
Adarsh Vista oli aivan mukavan näköinen paikka. Klubilla oli uima-allas, lasten leikkipuisto, sekä palloilukentät. Alueella ei vaan ollut yhtään Suomalaisia ja tuskin on tulossakaan. Koulubussit eivät nimittäin käy kuulema kääntymässä tuolla ollenkaan ja toiseksi meitä epäilytti hieman tuo vieressä sijaitseva järvi. Kuinka niin järvi ihmetyttää, ollaanhan Suomesta, tuhansien järvien maasta. Juuri nämä tuhannet järvet ovat opettaneet, että missä järvi siellä hyttyset. Täälläpäin niitä hyttysiä vaan kutsutaan moskiitoiksi ja ne voivat levittää sitä m-juttua. No, ei kun seuraavan alueen kimppuun.
Prestige Ozone näytti tosi hienolta, juuri valmistuneelta. Täällä myös asuu suurin osa härmänkieltä puhuvia Bangalorelaisia. Hieman syvemmältä pintaa raapaistessa kävi ilmi, että alueen täyttöprosentti oli vasta jotain kolmenkymmenen luokkaa ja kaikki talot oli tehty vasta ulkoa valmiiksi. Pitää siis katsoa, että naapuritalot ovat valmiita, ennen kuin alkaa vuokrasopimukseen puumerkkiä rustaamaan. Suurin pettymys oli klubi. Kuntosali oli ollut tulossa valmiiksi ensi viikolla viimeiset seitsemän kuukautta. Ai, mikä pettymys, kun tarkoitus olisi ainakin saada tästä gotleettisesta tomumajasta edes vähän atleettinen. Ilman kuntosalia se voi olla vaikeaa, kun tuo mittarikin on jo neljänkympin paremmalla puolella. Ilman kuntosaliakin pystyy elämään, tunnen monta ihmistä, jotka eivät ole mokomaan laitokseen koskaan jalallaan astuneet. Saliakin suurempi puute on altaan puuttuminen, tai allas on, mutta siinä ei ole vettä. Ensin meidän annettiin ymmärtää, että kyseessä on vain siivouksen ajaksi tehty tyhjennys, mutta tarkempi tunkion kaivaminen selvitti, että altaasta oli irronnut laattoja ja se on korjauksen alla. Altaan valmistumisaikataulusta voisi sitten vaikka pistää vedonlyönnin pystyyn. Eli Ozonessa olisi uudet kämpät, mutta ei paljoa mahdollisuutta vesi ym. aktiviteetteihin. Joona, kun on aika aktiivinen, noin lievästi ilmaistuna, alkaa noiden fasiliteettien puuttuminen hieman arveluttaa.
Palm Meadows on jo jonnin aikaa sitten valmistunut alue. Joidenkin mielestä se on täynnä Jenkkejä, niitä ihmisiä eikä purukumia. Palmia meidän firmaan palkattu alihankkija ei edes halunnut näyttää, koska sopimuksessamme mainittu asumiseen varattu summa ei tulisi mitenkään riittämään tuolle alueelle. Kuten edellä mainittiin, siellä asuu kuitenkin yksi Suomalainen perhe, jonka luona kyläilimme. Alueella on paljon palmuja, siitä kai tuo nimikin tulee ja kaikki on valmista. Palveluista mainittakoon mm. kauppa, josta saa ei niin tehokkaasti viljeltyjä tuotteita. Tiedä sitten ruiskuttavatko paikalliset luomuviljelijät öisin, niin kuin olen kuullut jossain muualla tapahtuvan. Alueella on myös hotelli ja pankkiautomaatti!! Klubi oli tosi hieno. Lasten sisäleikkihuone, sisäallas, kuntosali, joogahuone pari ravintolaa; ulkona lasten ja aikuisten allas ym. Mari oli myyty, kun näki tämän alueen. Nyt pitäisi ratkaista vaan tuo rahahomma.
Tätä asumisdilemmaa sitten pohdittiin koko tulomatka pre-visitiltä ja kotona tosi hartaasti. Mari meidän perheen rahakirstun vahtina ei ollut valmis pulittamaan omasta pussista osaa. Toisaalta Nea ja Arto, pitkään ulkomailla asuneet ystävämme, painottivat, että asunnon ja ympäristön tulisi olla mieluinen. Mikä siis neuvoksi, Mari (tai me yhdessä tietenkin) oli päättänyt että Palmiin asumaan.
Ei muuta kun kone auki ja nettiä selaamaan. Netistä löytyikin välittäjiä, joilla oli tarjolla taloja Palm:sta. Mari lähetteli muutamaan lisätietopyyntöjä ja joku jopa vastasikin. Kaksi välittäjää erottui joukosta antamalla sähköpostitse lisätietoja. Alkoi hirvittävä tinkiminen… Toinen, jonka välittämä talo oli hieman pienempi, tuli melko pian alle tuon firman maksaman limitin (tai oli sitä jo alun alkaen, en muista tarkkaan) ja toinen suuremman talon välittäjä pikkuhiljaa tuli 50 000 yli budjetista aina 15 000 yli budjettiin.
Välittäjät soittivat firman asuntoasioista vastaavalle alihankkijalle, jotta varmistettiin, että firman vuokramaksukäytännöt yms. sopivat heille. Vasta, kun nuo olivat selviä, lähdin katsomaan taloja. Pienempi oli ihan siisti ja fiksu, kuulemma Hollantilaiset olivat juuri lähteneet siitä. Koko oli huomattavasti pienempi, kuin esim. Ozonen vastaavan hintaisissa taloissa. Isompi talo oli vielä asuttu, joten joka kolkkaa en kehdannut nuohota. Yleisesti suurempi oli pikkuisen fiksumpi. Samalla välittäjä ilmoitti, että heidän pyyntö olisi vielä 10 000 yli budjetin. No, siinäpä sitten olisikin miettimistä. Puhelinlangat kävivät kuumana vielä iltapäivällä, ja pohdittiin, mitä pitäisi tehdä. Selvältä näytti ainakin se, että firman budjetilla olisi mahdollista päästä Palm:iin, jos tuo pienempi on vielä vapaa sitten kun tämä souvi loppuu…
Ilmoitin firman alihankkijalle, että olemme valmiita ottamaan sen isomman kämpän, jos se mahtuu budjettiin ja eikun palaveri pystyyn välittäjän kanssa. Välittäjä tuli toimistolle ja sanoi, että vuokraisäntä voi tarjota asuntoon pesukoneen, jääkaapin ja mehusekoittimen. Meikä taas selitti, että tuo vapautumisaikataulu elokuun puolenvälin jälkeen on pikkuisen huono ja yläkerran terassilta näkyvä piikkilanka-aika oli vähän pelottanut Maria puhelimessa. Argumentointi molemmin puolin alkaa olla taktikoivaa. Toisaalta sanoin, että nuo edellä mainitut kodinkoneet tulevat maksamaan minulle 160000 rupeaa, kun sopimuksen pituus olisi se 16 kuukautta ja nuo tavarat täällä ei tosiaankaan maksa noin paljoa. Sanoin, että se firman budjetoima summa on meidän tarjous, mitä tehdään. Välittäjä soitti omistajalle ja omistaja sanoi vaimonsa tulevan Bangaloreen illalla. Seuraavana päivänä antaisivat vastauksensa. Saas kattoo ny jääkö tästä vain luu käteen 180€:n/kk takia vai natsaako.
Huolintaliike lähestyi sähköpostilla ilmoittaen, että konttimme olisi hyvällä tuurilla täällä Bangaloressa 10. elokuuta. Konttihan pakattiin Naantalissa ennen Juhannusta ja Helsingistä se lähti seilaamaan 29. kesäkuuta. Kuusi viikkoa näyttäisi siis menevän tuossa touhussa. Aika hauskaa, että kontti menee ensin Chennai:hin itärannikolle, josta se kuljetetaan tänne Bangaloreen ja tullataan täällä. On sitten Intian niemimaan kiertänyttä tavaraa. Mielenkiintoista katsoa mitkä kaikki laatikot on avattu, kun saadaan tavarat sitten joskus.
Menin varmaan liian aikaisin kehumaan vatsani teräksisyyttä, sillä tietyt merkit alkavat olla ilmassa.
Intia sai, kuten Suomi jo aikaisemmin, ensimmäisen naispresidentin kautta aikojen, Pratibha Devisingh Patil. Hän vannoi virkavalansa keskiviikkona iltapäivällä. Mietityttää tässä vaan nuo valtaoikeudet nykyaikaisilla presidenteillä, kun ymmärtääkseni täällä Intiassa on Englantilaisten perintönä vahva asema pääministerillä.
Firmaan palkattu alihankkija vei meitä silloin kesäkuun lopussa noihin kahteen ensimmäiseen ja Palmiin kutsuttiin itsemme kylään erään kollegan luokse.
Adarsh Vista oli aivan mukavan näköinen paikka. Klubilla oli uima-allas, lasten leikkipuisto, sekä palloilukentät. Alueella ei vaan ollut yhtään Suomalaisia ja tuskin on tulossakaan. Koulubussit eivät nimittäin käy kuulema kääntymässä tuolla ollenkaan ja toiseksi meitä epäilytti hieman tuo vieressä sijaitseva järvi. Kuinka niin järvi ihmetyttää, ollaanhan Suomesta, tuhansien järvien maasta. Juuri nämä tuhannet järvet ovat opettaneet, että missä järvi siellä hyttyset. Täälläpäin niitä hyttysiä vaan kutsutaan moskiitoiksi ja ne voivat levittää sitä m-juttua. No, ei kun seuraavan alueen kimppuun.
Prestige Ozone näytti tosi hienolta, juuri valmistuneelta. Täällä myös asuu suurin osa härmänkieltä puhuvia Bangalorelaisia. Hieman syvemmältä pintaa raapaistessa kävi ilmi, että alueen täyttöprosentti oli vasta jotain kolmenkymmenen luokkaa ja kaikki talot oli tehty vasta ulkoa valmiiksi. Pitää siis katsoa, että naapuritalot ovat valmiita, ennen kuin alkaa vuokrasopimukseen puumerkkiä rustaamaan. Suurin pettymys oli klubi. Kuntosali oli ollut tulossa valmiiksi ensi viikolla viimeiset seitsemän kuukautta. Ai, mikä pettymys, kun tarkoitus olisi ainakin saada tästä gotleettisesta tomumajasta edes vähän atleettinen. Ilman kuntosalia se voi olla vaikeaa, kun tuo mittarikin on jo neljänkympin paremmalla puolella. Ilman kuntosaliakin pystyy elämään, tunnen monta ihmistä, jotka eivät ole mokomaan laitokseen koskaan jalallaan astuneet. Saliakin suurempi puute on altaan puuttuminen, tai allas on, mutta siinä ei ole vettä. Ensin meidän annettiin ymmärtää, että kyseessä on vain siivouksen ajaksi tehty tyhjennys, mutta tarkempi tunkion kaivaminen selvitti, että altaasta oli irronnut laattoja ja se on korjauksen alla. Altaan valmistumisaikataulusta voisi sitten vaikka pistää vedonlyönnin pystyyn. Eli Ozonessa olisi uudet kämpät, mutta ei paljoa mahdollisuutta vesi ym. aktiviteetteihin. Joona, kun on aika aktiivinen, noin lievästi ilmaistuna, alkaa noiden fasiliteettien puuttuminen hieman arveluttaa.
Palm Meadows on jo jonnin aikaa sitten valmistunut alue. Joidenkin mielestä se on täynnä Jenkkejä, niitä ihmisiä eikä purukumia. Palmia meidän firmaan palkattu alihankkija ei edes halunnut näyttää, koska sopimuksessamme mainittu asumiseen varattu summa ei tulisi mitenkään riittämään tuolle alueelle. Kuten edellä mainittiin, siellä asuu kuitenkin yksi Suomalainen perhe, jonka luona kyläilimme. Alueella on paljon palmuja, siitä kai tuo nimikin tulee ja kaikki on valmista. Palveluista mainittakoon mm. kauppa, josta saa ei niin tehokkaasti viljeltyjä tuotteita. Tiedä sitten ruiskuttavatko paikalliset luomuviljelijät öisin, niin kuin olen kuullut jossain muualla tapahtuvan. Alueella on myös hotelli ja pankkiautomaatti!! Klubi oli tosi hieno. Lasten sisäleikkihuone, sisäallas, kuntosali, joogahuone pari ravintolaa; ulkona lasten ja aikuisten allas ym. Mari oli myyty, kun näki tämän alueen. Nyt pitäisi ratkaista vaan tuo rahahomma.
Tätä asumisdilemmaa sitten pohdittiin koko tulomatka pre-visitiltä ja kotona tosi hartaasti. Mari meidän perheen rahakirstun vahtina ei ollut valmis pulittamaan omasta pussista osaa. Toisaalta Nea ja Arto, pitkään ulkomailla asuneet ystävämme, painottivat, että asunnon ja ympäristön tulisi olla mieluinen. Mikä siis neuvoksi, Mari (tai me yhdessä tietenkin) oli päättänyt että Palmiin asumaan.
Ei muuta kun kone auki ja nettiä selaamaan. Netistä löytyikin välittäjiä, joilla oli tarjolla taloja Palm:sta. Mari lähetteli muutamaan lisätietopyyntöjä ja joku jopa vastasikin. Kaksi välittäjää erottui joukosta antamalla sähköpostitse lisätietoja. Alkoi hirvittävä tinkiminen… Toinen, jonka välittämä talo oli hieman pienempi, tuli melko pian alle tuon firman maksaman limitin (tai oli sitä jo alun alkaen, en muista tarkkaan) ja toinen suuremman talon välittäjä pikkuhiljaa tuli 50 000 yli budjetista aina 15 000 yli budjettiin.
Välittäjät soittivat firman asuntoasioista vastaavalle alihankkijalle, jotta varmistettiin, että firman vuokramaksukäytännöt yms. sopivat heille. Vasta, kun nuo olivat selviä, lähdin katsomaan taloja. Pienempi oli ihan siisti ja fiksu, kuulemma Hollantilaiset olivat juuri lähteneet siitä. Koko oli huomattavasti pienempi, kuin esim. Ozonen vastaavan hintaisissa taloissa. Isompi talo oli vielä asuttu, joten joka kolkkaa en kehdannut nuohota. Yleisesti suurempi oli pikkuisen fiksumpi. Samalla välittäjä ilmoitti, että heidän pyyntö olisi vielä 10 000 yli budjetin. No, siinäpä sitten olisikin miettimistä. Puhelinlangat kävivät kuumana vielä iltapäivällä, ja pohdittiin, mitä pitäisi tehdä. Selvältä näytti ainakin se, että firman budjetilla olisi mahdollista päästä Palm:iin, jos tuo pienempi on vielä vapaa sitten kun tämä souvi loppuu…
Ilmoitin firman alihankkijalle, että olemme valmiita ottamaan sen isomman kämpän, jos se mahtuu budjettiin ja eikun palaveri pystyyn välittäjän kanssa. Välittäjä tuli toimistolle ja sanoi, että vuokraisäntä voi tarjota asuntoon pesukoneen, jääkaapin ja mehusekoittimen. Meikä taas selitti, että tuo vapautumisaikataulu elokuun puolenvälin jälkeen on pikkuisen huono ja yläkerran terassilta näkyvä piikkilanka-aika oli vähän pelottanut Maria puhelimessa. Argumentointi molemmin puolin alkaa olla taktikoivaa. Toisaalta sanoin, että nuo edellä mainitut kodinkoneet tulevat maksamaan minulle 160000 rupeaa, kun sopimuksen pituus olisi se 16 kuukautta ja nuo tavarat täällä ei tosiaankaan maksa noin paljoa. Sanoin, että se firman budjetoima summa on meidän tarjous, mitä tehdään. Välittäjä soitti omistajalle ja omistaja sanoi vaimonsa tulevan Bangaloreen illalla. Seuraavana päivänä antaisivat vastauksensa. Saas kattoo ny jääkö tästä vain luu käteen 180€:n/kk takia vai natsaako.
Huolintaliike lähestyi sähköpostilla ilmoittaen, että konttimme olisi hyvällä tuurilla täällä Bangaloressa 10. elokuuta. Konttihan pakattiin Naantalissa ennen Juhannusta ja Helsingistä se lähti seilaamaan 29. kesäkuuta. Kuusi viikkoa näyttäisi siis menevän tuossa touhussa. Aika hauskaa, että kontti menee ensin Chennai:hin itärannikolle, josta se kuljetetaan tänne Bangaloreen ja tullataan täällä. On sitten Intian niemimaan kiertänyttä tavaraa. Mielenkiintoista katsoa mitkä kaikki laatikot on avattu, kun saadaan tavarat sitten joskus.
Menin varmaan liian aikaisin kehumaan vatsani teräksisyyttä, sillä tietyt merkit alkavat olla ilmassa.
Intia sai, kuten Suomi jo aikaisemmin, ensimmäisen naispresidentin kautta aikojen, Pratibha Devisingh Patil. Hän vannoi virkavalansa keskiviikkona iltapäivällä. Mietityttää tässä vaan nuo valtaoikeudet nykyaikaisilla presidenteillä, kun ymmärtääkseni täällä Intiassa on Englantilaisten perintönä vahva asema pääministerillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti