Siihen aikaan kun isä lampun osti ja asennushommia

Maanantaina sitten alkoi puuttuvien ilmastointilaitteiden asennus. Kavereiden piti tulla 9:30 aloittamaan hommat, mutta tuntia myöhemmin ei ketään ollut ilmestynyt paikalle. Pari soittoa ja muutamaa kyselyä myöhemmin kaverit sitten ilmestyivät paikalle siinä puoli kaksitoista. Hommat olivat alkaneet vierashuoneesta ja pian Mari soitti, että tavarat vierashuoneessa olivat saaneet hunnun päälleen eli pölyä seinänläpimenosta oli syntynyt aivan kiitettävästi. Pikaisen huoneen tyhjennyksen jälkeen Joonan huone tyhjennettiin ennen kuin kaverit ehtivät sinne asti. Sisäyksikkö saatiin seinään vierashuoneeseen ja putket ulos ulkoyksikköön loogisesti. Joonan huoneessa tuli mutka matkaan, kun asentajien porakone hajosi. Matkaa seinän läpi jatkettiin vasaralla takomalla. Hommaan onneksi saatiin stoppi, eikä seinä ehtinyt kärsiä liikaa ja laitteiden asennus viivästyi seuraavaan päivään. Ilmastointikoneille tarvittiin myös uudet pistorasiat, kun niiden tulee olla samassa ryhmässä geyserien kanssa. Valaistus ja kattopropelit ovat siinä ryhmässä, joka tulee noiden back-up akkujen taakse. Sähkömiehet tulivat siis iltapäivällä pistämään uusia rasioita ja vetämään keskukselta uusia syöttöjä niille. Homma venyi iltaan ja näillä pojilla porakone kyllä toimi. Onneksi meidän Joona ei tunnu pelkäävän porakoneen ääntä eikä ajoittaisia sähkökatkoksia pimeine hetkineen. Sähkömiehet olivat jo kolmannen eli viimeisen pistorasian kimpussa, kun klo 20:30 tuli back-uppatterimies tekemään asennuksiaan loppuun. Varavoima-akut kun oli toimitettu aikaisemmin päivällä. Pojat löivät kämpän pimeäksi ja totuttu iltapuuro sähkövalossa piti vaihtaa muroihin kynttilän valossa. Murojen jälkeen Joona oli jo niin väsynyt, että iltapesu suihkuineen suoritettiin osaksi kynttilänvalossa. Onneksi se tuntui Joonasta olevan vain jännää. Pojalla oli oikein kissanpäivät, kun pääsi taas isin ja äidin väliin oman huoneen ollessa kuin hyrskynmyrskyn jäljiltä jonkun muun toimesta. Onneksi sähkömiehet olivat paikalla, kun tuon back-upin johdotus ei ollutkaan tehty ihan oikein, vaan yksi paluujohto pitää vielä tuoda keskukselle akkupaketilta. Se hommakin jäi sitten huomiselle. Onneksi porukka hilpaisi sentään ennen puolta yhtätoista, että päästiin Marinkin kanssa potkittavaksi tuonne jo miehitettyyn vuoteeseen. Nyt kun eletään sunnuntaita, niin back-up on tuolla toiminnassa ja kaksi kolmesta ilmastointilaitteesta on toiminnassa. Maanantaina pitäisi tuo viimeinen tulla kuntoon.

Välillä sitä miettii issekseen, että onkohan näissä kirjoituksissa mitään järkeä. Tuossakin yllä (siis alla, menee ilmansuunnat sekaisin, kun kirjoittelen tätä tekstinkäsittelyohjelmalla ennen tänne kopioimista) on purnausta verhoista (ovat nyt kunnossa) ja ilmastointilaitteista. Osalla paikallisia ei ole edes ikkunoita mihin salusiineja ripustaisi saati sitten ilmastointilaitteita. Meikäläisillä taas tuntuu olevan huoli internetin puuttuminen. En nyt laske meitä aivan sellaiseen pullamössösukupolveen, joka on aina saanut kaiken haluamansa. Toisaalta kaikesta ei voi kantaa huolta, mutta ihmismäisesti tulee myös käyttäytyä.

Intian elämään on tullut jotenkin adjustoituttua. Kävimme viikolla yhdessä kaupassa, jossa kävimme pre-visitin aikana. Mari ihmetteli ääneen, että valikoimat kaupassa olivat parantuneet viimekäynnin jälkeen. Tavara ei mielestäni ollut muuttunut miksikään, vaan oma ajatusmaailma on vaan sopeutunut pikkuisen tänne. Kaikkeen ei ole totuttu ja tuskin tullaan edes tämän reissun aikana tottumaan.
Otetaan nyt esimerkiksi vaikka niinkin arkipäiväinen asia kuin hehkulamppujen hankinta. Päätin pikaisesti töiden jälkeen käydä ostamassa parit hehkulamput, kun jännitteen ym. heilahtelut eivät olleet kohdelleet silkkihansikkain noita Suomesta raahattuja lamppuja. Työkavereilta sain vinkin, että Lightspro niminen kauppa olisi laatutietoisen ostajan varma valinta kyseiseen hankintaan. Ovella vastaan tuli assistant shop manager, jolle esitin toiveeni ostaa kahdeksan hehkulamppua, neljä e14 kannalla ja neljä e27 kannalla. Täällä on valtaosa lampuista sellaisia sileäkantaisia ilman kierteitä, kuten auton lamput, mutta suurempia. Tilaus kirjoitettiin paperille, jonka jälkeen puotipuksu halusi esitellä minulle kokokaupan repertuaarin. Valaisimet käytiin läpi ja sanoin, että josko tällä kertaa vain nuo kahdeksan lamppua. Minut ohjattiin istumaan sohvalle ja vartin odotuksen jälkeen minulle tultiin esittämään hinta-arvio ostoksistani. Hyväksyin hinnan, kunhan kuitissa oleva määrä muutettaisiin 128 lampusta 8:aan. Taas pieni odotus, niin uusi kaveri tuli näyttämään mallikappaleet ostoksistani. Hyväksyin mallit ja niin varastosta lähdettiin hakemaan valonlähteitä. Kun valonkantaja saapui takasin, sain käydä maksamassa tuotteeni kassalla. Ulos päästyäni oli aikaa kulunut noin kolme varttia sisäänmenosta, joo pikainen keikka.

Pullonsuusta juominen on oma taiteenlajinsa täällä. Mukeja tai laseja käytetään harvoin. Katujuottoloissa tuntuu olevan vaan yksi vesipullo, josta syömingin jälkeen kaikki juovat vuorollansa. Intialaisilla ei vaan ole tapana syleillä huulillansa pullonsuuta vaan pullosta kaadetaan avonaiseen suuhun. Tulee mieleen pikkupoikana nähdyt mummot, jotka ryystivat kaffetta tassista, joka ei myöskään koskettanut huulia. Paikallisilla en sentään ole nähnyt sokerinpalaa huulien välissä jonka läpi juoma menisi ja puhekin lakkaa täällä juomisen ajaksi. Eli oli ne mummot joskus silloin aika kovia jätkiä. Toisaalta noin juodessa ollaan kohteliaita seuraavalle, eikä sulostetuta pulloa omilla erityisillä bakteereilla. Olen pää kenossa yrittänyt juoda noin ja yleensä saanut vain vedet leukapieliin ja rinnoille. Pitänee harjoitella vielä.

Aika suosituksi täällä itsensä tuntee, jos puhelujen määrää käytetään mittarina moiselle asialle. Ei kulu päivääkään, ettei puhelin soisisi ja toisessa päässä tarjottaisiin luottokorttia yms. Mari on jopa ottanut vastaan tarjouksia, jotka tulevat nauhalta Kannadan kielellä. Hevosmiesten tietotoimisto tiesi kertoa, että paikallisen operaattori tai joku siellä tekisi pikkuisen sivubusinesta myymällä ulkomaalaisten numeroita luotto ym. laitoksille. Laillista tuo ei tietääkseni ole täälläkään. Paljon vihaisempia tuntuvat vaan täällä olevan verrattuna Suomalaisiin puhelinmyyjiin, kun ei ole halukas hankkimaan tarjottua tuotetta tai palvelua. Kertaakaan en ole kuullut puhelun lopettajaisiksi hyvän päivän toivotusta, vaan luuri lyödään heti säppiin, kun vastaanottaja vakuuttuu kielteisestä vastauksesta.

Ensimmäiset vieraatkin ovat tulossa ensiviikolla. On mukava saada kävijöitä sieltä kaukaa. Infrastruktuuri pitäisi olla pikkuhiljaa kunnossa vieraiden vastaanottamiseen, kunhan perjantaina ostetut patjat nyt toimitettaisiin kotiin. Eilen lauantaina niitä ei näkynyt, vaikka kotiinkuljetus piti tapahtua silloin, ehkä viikonlopun pyhät ovat hieman sotkeneet asioita.
Katsotaan nyt onko vierailijoilla mitään omia tavaroita mukana, kun meidän toivomuslista Suomesta on ollut melko kattava ja alati laajentuva. Täältä kyllä löytyy melkein kaikkea, jos vaan osaa hakea oikeasta paikasta. Melko usein sitä oikeaa paikkaa vaan ei ole helppo löytää. Suomalaisten tavatessa yleisimpiin puheenaiheisiin kuuluukin mistä kukin on löytänyt mitä hankittavaa tai syötävää. Joten, jos olet tulossa syystä tai toisesta tännepäin ja laukussa on pikkuisenkin vielä tilaa, niin muista kysyä onko jotain tarpeita, kiitos.

Ramille ihan tiedoksi, että en ole vielä päätynyt tuohon Luigi Altonelli luukkiin öljyttyineen kutreineen, olisi ehkä syytä, kuten kuvasta 2b näkyy. Ohessa myös kuva Pappalle tuosta keittiöryhmästä, kuten sovittua.

Salusiineja ja harha-ammuksia

Pihkojen luona kylässä ollessamme Mari bongasi Dianan ja Peten ikkunan edestä hyvännäköiset verhot. Minä en totuttuun tyyliin huomanut mitään. Verhojen hankintapaikkana oli ollut kauppa nimeltään Fabindia. Maantaina sitten Mari oli käynyt hakemassa neljä kappaletta kyseistä killutinta. Verhot olivat mallia valmiit ja 210 cm pitkät eli juuri passelit meidän olohuoneeseen. Kotiin päästyään Mari oli ottanut gardiinit pois paketista ja huomannut, että yksi verhoista oli vähän rikki ja yksi oli lyhyempi kuin muut kolme. Verhot takaisin kauppaan ja siellä alataitoksesta luvattiin päästää vähän ja korjata tuo pikkuisen rikkoontunut kappale. Seuraavana iltana kävimme hakemassa korjatut kaksi verhoa ja samalla mukaan tarttui Joonan huoneeseen ”nojatuoli” mallia Intia, josta saa myös sängyn tarvittaessa. Salusiinit ripustettiin tangoille ja huomattiin, että se rikkinäisenä palautettu verho oli lyhennetty sen lyhyen kanssa samanmittaiseksi. Oli aika hassun näköistä, kun toisessa ikkunassa verhot oli mallia ”bermuuda” ja toisessa sopivan mittaiset. Ei muuta kuin kaikki verhot alas ja kauppaan takaisin ja pyyntö, että kaikki olisivat mallia pitkät. Mari kävi sitten hakemassa kaikki verhot seuraavana päivänä takaisin ja arvatkaapa vaan olivatko kaikki tehty malliksi lyhyet. Katsottiin, että päästövaraa olisi kyllä ollut reilusti kaikissa. Aamulla heti, kun kuski oli heittänyt minun töihin, Mari lähti kauppaan takaisin huomatakseen, että kauppa oli vielä kiinni. Iltäpäivällä sitten Mari oli lähettänyt kuskin viemään verhot takaisin ja kirjoittanut lapun, että ne toimitettaisiin meille kotiin, kun olisivat valmiit. Perjantai-iltana kaveri tuli sitten tuoman pidennetetyt verhot meille. Mari oli Katin kanssa käymässä kaupungilla Suomalaistapaamisessa, joten minä otin ne vastaan. Tuvassa oli melko säpinää, kun samaan aikaan oli pari varavoima-asennusmiestä, pari kaveria sähkömaintenencesta ja ilmastointilaiteasentaja, eikä Joonakaan ollut kaikkein aurinkoisemillaan. Verhot otettiin paketista ja ennen asennusta laitatin ne lattialle mittausta varten. Mitta näytti 202 eikä 210 niin kuin olisi pitänyt, vaikka kaveri kuinka yritti venuttaa niitä. Mies otti verhot takaisin kassiin ja sanoi toimittavansa ne korjattuna takaisin. Katsotaan nyt sitten tulevatko maanataina ja minkä mittaisena. Mari saa näin kyllä päivät hyvin kulumaan. Maanantaina pitäisi myös alkaa puuttuvien maailmastointikoneiden asennus ja varavoima-akkupaketin asennus.

Olin Tuomon kanssa viikonloppuna golfkisoissa. Kilpailu pelattiin Bangaloren Golf Clubilla ja se oli kaksipäiväinen. Lauantaina pelattiin ensimmäinen kierros ja sunnuntaina toinen. Meikäläisen pelihermot eivät olleet aivan Räikkösmäistä luokkaa ja aloitus meni hieman poskelleen. Minun pitäisi saada kunnon aloitus kisoissa, jotta kierros menisi kohtuullisesti. Jatkokaan ei mennyt täysin käsikirjoituksen mukaan, kun väylän 12 avaus karkasi vähän käsistä. Pallon kaari oli kyllä lähes ammattilaisluokkaa pituudessa ja korkeudessa mitattuna, mutta suunta oli pikkuisen pieleen. Aita laidalla kentän, joka on siis kaupungin keskustassa, ei ollutkaan minulle tarpeeksi korkea, vaan palloni teki lähempää tuttavuutta viereisen hotellin liittymässä seisoneeseen riksaan. Riksaan tuli joitain vaurioita (lommo) ja kuski käytti sanoja joita en täysin ymmärtänyt, pelikaverini vaan sanoivat, että jatketaan matkaa. Episodi ei tehnyt peliini parantavaa säväystä, vaan siinä sitä sitten nilkutettiin ja nautittiin. Alkoi käydä selville, että palkinnoille ei olisi asiaa, jossei kauimmalta saapunutta osallistujaa palkittasi. Onneksi lähtiessä oli kaikille sentään jaettu paketti palloja, clubin lippis ja pussillinen tiitä. Vähän myöhemmin kentän kontrolleri tuli kysymään moottoripyörällä, oliko joku meistä oli osunut riksaan. Meikäläinen myönsi ja kontrolli sanoi, että kuski oli käynyt kiihkeänä clubilla ja vaatinut tuhatta rupiaa korvauksia. Kysyin eikö heillä ole vakuutusta ja hän sanoi keskustelevansa clubin sihteerin kanssa mitä tehtäisiin ja palaavansa asiaan, kun olisin kiertänyt loppuun. Nautiskelin todella vielä loppukierroksesta ja pelin jälkeen kävin sanomassa, että voin kyllä maksaa tuon pyydetyn summan. Sehän ei olisi kuin noin 20 euroa. Sihteeri oli eri mieltä ja minua pyydettiin kirjoittamaan paperi, jossa myönsin lyöneeni ulos kentältä ja josta ilmenisi yhteystietoni täällä Intiassa. Katsotaan nyt tuleeko asiasta jotain seuraamuksia vielä. Tänään sunnuntaina sitten ei ollut enää mitään menetettävää joten ei tarvinnut hermoilla. Pelasinkin melko hyvin (90 brutto) ja todella nautiskelin välillä pelistä. Kotona vaan tuli kommenttia, että viikonloppuisin voisi tehdä muutakin kuin juosta valkoisen pallon perässä, kun lauantaina pelkkä kierros kesti 6 tuntia plus selvittelyt siihen päälle.

Kymmenen pisteen kysymys vielä arvatkaapa onko meillä jo netti kotona.

Taisteluvälinehankintaa ja puuhapetehommia

Kommentteja on tullut tuosta Joonan reppukuvasta. Ei kyllä itsekään uskoisi, kun tuota kuvaa katsoo, että meidän vauva täyttää marraskuussa kaksi vuotta. On meinaan niin ison pojan näköinen tuossa kuvassa.

Lieneekö sitten syy kotiin kannetussa tupperivuoressa vai tuosta alivuokralaisesta keskiviikko-iltana alkoi keittiön siivous ja uudelleenjärjestys. Täytyy kyllä myöntää, että tuo tupperikeko oli aika iso suhteutettuna siihen käytettyyn rahamäärän. Mari tuossa kertoi, että kallein kippo tai kuppi maksoi noin kymmenen euroa. Suomessa kuulemma hinnat ovat alkaen tuo kymmenen euroa, mutta pitäähän sitä entistä puolustusministeriä kannattaa, vai ovatkohan Rehnit vielä siinä busineksessa mukana. Nyt on sitten kaapissa sopivia ja jääkaapissa mahtuvia.
Uusi ostosh****tti Home Store oli avattu täällä tuohon Ring Roadille lähelle toimistoa. Kävimme siellä keskiviikkona tutustumassa. Mukaan tarttui meille ja Joonalle uudet aterimet. Joonan setti maksoi 555 paikallista eli noin 10 € ja meidän 24 osainen sarja 3594 eli noin 64 €. Tuo isompi sarja on mielestäni ihan mukiinmenevän näköinen, no joo mahtuvathan nuo kaikki mukiin, ja saa niillä lapottua sakkaa puhe-elimeen. Kärryihin tarttui myös avajaistarjouksessa ollut kassakaappi tai lipas. Sellainen kuitenkin mitä tulee vastaan hotelleissa kooltaan 300*200*200 mm hintaan 2699 eli noin 48 €. Kaapissa on pari reikää takana ja pohjassa, että tuon saa pultattua seinään tai lattiaan kiinni. Kaappi on jopa niin hyvä, ettei iskä saanut sitä kotona auki. Ei ihme että olivat tarjouksessa, kun sinne sisään ei pysty laittamaan mitään eli pitää mennä vaihtamaan se sellaiseen, jota ei ole jo lukittu jonkun toisen toimesta, tuollaisessa näppäimistössä kun on jonnin verran noita eri vaihtoehtoja. Kaupassa uudelleenkäynti toi ratkaisun tuohon kassakaappipulmaan. Master-avain ja ohjeet olivat lukitun kaapin sisällä ja tehtaalla asetetulla avaamiskoodilla saatiin ovi auki.
Lainasin Timolta iskuporakonetta, kun teki mieli puuhastella itse edes jotain. Sain seinään Suomesta tuodun korkkitaulun (piirustuksia ym. varten), sekä pari tuomaamme kattolamppua. Viimeisen valaisimen poraus Joonan huoneeseen jäi sunnuntai-iltaan. Mari seisoi sängyn päällä imuri suunnattuna kohden kattoa ja meikäläinen a-tikkailla pora kädessä. Viidentoista sekunnin jälkeen talosta meni aina sähköt.
Ne tulivat onneksi takaisin aina pikkuisen odottelun jälkeen ja reikä saatiin porattua. Porauksen jälkeen Mari halusi vielä imuroida kattotuulettimen lavat yläpuolelta, kun hän huomasi miten likaiset ne olivatkaan. Sähköt meni taas totuttuun tyyliin, mutta nyt ne eivät tulleetkaan takaisin. Pakko oli soittaa sähkö-maintenanceen ja siellä sanottiin, että koko alue toimii parhaillaan generaattorin varassa ja suurempaa sähkönkulutusta pitäisi välttää. Hups, mistä tuonkin nyt olisi voinut tietää. Porakoneen 850 W ja imurin ottama 1600 W piikkikuorma taisi olla liikaa varavoimalaitokselle. Mies tuli käymään ja nappasi pääsulakkeen irti ja pisti takaisin ja katso valot syttyivät taas. Valaisimien kytkennät päätin sitten jättää maintenancen tehtäväksi, ovat nuo johdot sen verran hurjan näköisiä.

Pappalta tuli Joonalle kortti, jossa luki: ”Moi! Tässä olen miettinyt, että jos me yhdessä hankitaan Royal… Minä maksan sen ”alkuun”, ostat sitten multa kun saat ajokortin. Puhu isällesi, jos hän valikoi ko. pelin ja laitetaan konttiin kun tulette kotiin terv Pappa”. Yksi työkaveri oli tässä juuri tilannut tuollaisen Royal Enfield:n itselleen. Katsotaan saako hän pyytämäänsä vaatimuksenmukaisuustodistusta, jota ilman rekisteröinti Suomeen ollee mahdotonta. Joona ainakin on innoissaan asiasta, vai onkohan pelkästään tuo kortti, joka on tärkeä hänelle. Otin sitten pois tuon osoitteemme tästä ( hyvä huomio Antti). Jos joku haluaa paiskata kortilla, niin osoitteen saa meiltä.

Kissatappelua, Houdinihommia ja alivuokralaisia

Sunnuntaina tuli sitten Lotan, Aleksin ja Anun aika lähteä Intiasta ja Palmista. Marko jää tänne vielä joksikin aikaa, ettei meidän yksin täydy pitää Suomalaisten mainetta yllä tällä alueella. Ei sen puoleen kai sekin onnistuisi. Meillähän on ollut sama kokki Anun ja Markon kanssa, meillä tosin vaan maanantaisin keskiviikkoisin ja perjantaisin. Anulla ja Markolla taas kokki ja kokin mies ovat olleet koko viikon töissä. Kokin mies on tehnyt Anulla ja Markolla siivous ym. hommia. Kun nyt toisilla Suomalaisilla väheni radikaalisti tuo palveluskunnan tarve, niin meillä syntyi meidin ja kokin välille pieniä jännitteitä, kun kokki olisi halunnut lisätä työpanostaan ja samalla ottaa myös oman miehensä meidin tilalle. Ruutitynnyrin sytytyslanka kyti pikkuhiljaa ja pata kattilaa vuorotellen soimasi vaikka kylki oli kummallakin musta. Räjähdyksen sai sitten lopulta aikaan, kun Mari kysyi kokilta miksi hän keittää perunat vesijohtoveteen, kun oli sovittu että siihen käytetään tuota toista vettä. Tästä eteenpäin tarvittaisiin tutkijalautakuntaa selvittämään mitä todella tapahtui. Marin käsityksen mukaan kokki syytti meidiä Marille kielimisestä ja huudon taso nousi jo muutamia desibelejä, ei kuitenkaan työturvallisuusnormien yläpuolelle. Kommunikointi onneksi tapahtui Kannadan kielellä, eikä maailmanlaajuisesti tunnetulla käsirysyn tai nokkapokan murteella. Summa summarum, kokki sanoi, ettei astu meidän taloon, jos meidi on siellä samaan aikaan ja pyysi soittamaan, kun tämä olisi tapahtunut. Marilla vaan ei ollut puhelimen muistissa kokin numeroa. Nyt on sitten meidi myös kokannut ja kokki on ollut tipotiessään. Katsotaan nyt kuinka tästä jatketaan, no ei nälkää olla ainakaan nähty.

Maanantaina Joona ja Mari kävivät Joonan lopputarkastuksessa Manipal sairaalassa. Onneksi Marilla oli lääkärin kirjoittama ruutupaperi mukana, että edellinen diagnoosi selvisi. Vasen korva oli jo parempi, mutta oikeassa oli pikkuinen tulehduksen poikanen. VMTL (selvennettäköön armeijaa käymättömille, että kyseinen lyhenne tarkoittaa vapautusta marssi taistelu ja liikuntakoulutuksesta, muistaakseni) jatkuisi vielä keskiviikkoon asti. Poika kuitenkin oli kuin eri planeetalta, leikki ja söi kuin ennenkin. Keskiviikkona sitten leikkipuisto kavereineen kutsuisi taas poikaa.
Tiistaina kylläkin käytiin jo tutustumassa tuohon Kidds-päiväkotiin. Päiväkoti oli ihan mukiinmenevä ja päätettiin päästää Joona sinne. Tiedä sitten kummalle oli kovempi paikka pistää poika päivähoitoon vanhemmille vai pojalle itselleen. Äiti ei pääse sinne päiväkotiin mukaan, kun on varmaan liian vanha, ja poika pitää portilla luovuttaa henkilökunnalle. Joona sai tavaroita päiväkodista, mm repun ja lippiksen. Nuo tavarat tuntuvat olevan hirvittävän tärkeitä hänelle ja miksei olisi. Jotenkin meidän vauvasta tuli hetkessä iso poika. Kaikki on mennyt Marin mukaan totutellessa hyvin, mitä nyt tekoitku pääsee joka kerta, kun äiti tulee noutamaan. Tähän mennessä ei Joona ole ollut päiväkodissa paria tuntia pidempään näin totutellessa.
Keskiviikkona juteltiin sitten kuskille, josko hän hommaisi sellaisen miehen paikalle tai veisi tuon Marin pyörän jonnekin, jotta tuo lukko saataisiin auki. Kuski teki työtä käskettyä ja toi paikalle paikallisen lukkosepän. Seppä oli takonut jonkin aikaa ja saanut lukon auki, ei nyt kuitenkaan tärvelemättä lukkopesää. Riemu oli rajaton Joonalla, kun keikkuminen lastenistuimessa taas mahdollistuisi. Illalla tultuani töistä lähdettiin pyöräilemään ennen pimeän tuloa. Piti vaan käydä ennen lähtöä tyhjentämässä rakko ettei tarvitsi noita palmuja ravita kesken mankelin veivaamisen. Käytin poikkeuksellisesti tuota alakerrassa olevan vierashuoneen kylpyhuonetta. Ennen asian toimittamista tulin jotenkin katsoneeksi pyttyyn ja siellä pohjalla oli jotain kummallista likaa? Tarkemmin katsoessani tajusin mikä se siellä luurasi. Ei, se ei ollut jallu mikä luuraa, vaan kadonnut polkupyörän avain. Aika kohtalon ivaa juuri kun lukko oli säpälöity, niin avain löytyy. No, on ainakin polkupyörä auki ja Joona pääsee ajeluille. Kuski sitten kävi hankkimassa jostain pientä kettinkiä, että saadaan tuo pyörä naitettua yöksi talon kanssa yhteen.
Nyt kun kerran välillisesti alettiin puhua noita vessajuttuja, niin jatketaan myös niistä. Marilla oli yksi ilta todella pikainen vessakäynti, kun huone olikin jo varattu hänen tietämättään. Ääni oktaavin nousten Mari kehotti minua hankkiutumaan eroon vessassa majailevasta viiksivallusta. Minä tein työtä käskettyä, mutta kaveri, joka oli noin pari kolme senttinen, oli aikas vikkelä kintuistaan. Lopulta sain sen kiinni ja sille annettiin sukelluskoulutusta Hindware nimisessä ”uima-altaassa”. Mari oli jutellut asiasta Katin ja Jussin äidin kanssa ja Jussin äiti oli kuvauksesta tuntenut torakan. Pikku surffailu netissä ja itsekin tulin siihen tulokseen, että torakkahan se meillä oli ollut. Onkohan sillä kavereita. Töissä ja muualla olen nähnyt lavuaareissa ja pisulaareissa sellaisia ”pastilleja”. Olen luullut, että ne ovat vain hajusteita ja kiusana, että huolimattomasti tähdätessä roiskuu silmille, mutta niillä on myös toinen tarkoitus. Pastillit ovatkin naftaliinipalloja, eli sitä tavaraa mitä Mikki Hiiren kaveri Atomiinus tai Eka Vekara (en muista kumpi) söi aina Aku Ankan taskukirjoissa. Noita täytyy nyt pistää joka mahdolliseen viemäriin, että saataisiin nuo kutsumattomat alivuokralaiset häädettyä. Katsotaan tehoavatko, toivottavasti.
Tämä kotiin kytkettävä internetti ei purjehdi myötätuulessa. Viimeiseen kyselyyn tuli vastaus, että Palmista on portit loppu ja meidän kaapelipäätä ei siis ole mahdollista kytkeä ennen kuin on hommattu lisää rautaa tuonne konehuoneen päähän. Tiedä sitten mikä on totuus, mutta tuntuu kestävän tuo netin saaminen.
Kirjoittaessani tätä on tiistai 2.10 Gandhin syntymäpäivä ja samalla vapaa päivä. Mari on Leenan ja Jarin kanssa Eagleton:ssa golfaamassa ja minä olen saanut juuri Joonan päiväunille. Antti oli pyynnöstäni käynyt putsaamassa Oulun levykauppoja kiitos vaan ja yksi paikallinen kiikutti minulle levyjä käydessään työmatkalla Oulussa. Nyt löytyy hyllystä Eppujen, HIM:n ja NIghtwish:n uusin sekä myös Boycott kokoelma. Kirjoittamisesta ei meinaa tulla mitään, kun jään vähän väliä kuuntelemaan tarkemmin tuota yövissyn uusinta. Taidankin tänään lopettaa näihin kuviin ja tunnelmiin, terveisiä vaan kaikille ja tervetuloa tännepäin. Vierashuonekin saatiin kalustettua, kun kollegalta jäi ylimääräiseksi tuollainen parisänky, joten infra vierailuille alkaa olla kunnossa.