Järjetöntä menoa ja matka entisille Portugalin valloituksille

26. Marraskuuta illalla alkoi sitten Mumbaissa paukkua. Meidät tieto tavoitti vasta seuraavan päivän aamuna. Paikallinen uutisointi raportoi terroristi-iskuista ja kuinka terroristit tietoisesti olivat hakeneet ulkomaalaisia kohteita, nimettynä erikoisesti englantilaiset ja yhdysvaltalaiset. Tiedotusvälineet mässäilivät alkupäivän suorilla reportaaseilla paikanpäältä kunnes tilanne meni ehkä paikallisestikin liian raa’aksi ja suora lähetys keskeytettiin. Tilanne saatiin aisoihin parissa päivässä, jolloin uhriluku oli noussut 173:een. Yksi terroristi kymmenestä osallistuneesta saatiin elävänä kiinni ja kuulusteluista tihkuneiden tietojen mukaan toinen mokoma olisi koulutettu Intian iskuihin samalla kertaa kuin heidät? Turvatoimia on siis kiristetty ympäri Intiaa ja olo ei ole ollut niin kotoinen ja turvallinen. Lentokentät ovat melkein jatkuvassa hälytystilassa ja turvallisuuden on viestitty vietävän äärimmilleen.

Kaiken tämän keskellä aloimme suunnitella reissua Goa:lle, kun Mari täyttäisi pian Suomen merkkipäivän jälkeen pyöreitä, sekä tiistai 9.12. olisi vapaapäivä täällä Karnatakassa.
Lennon buukkaamisessa ei ollut suurempia ongelmia ja hyvätasoinen majoituskin löytyi helposti. Perjantaina kävi pikkuisen ajatuksissa olisiko sitä turvallista kuitenkaan näyttää naamaansa lentokentällä ja lentokoneessa, mutta päätimme lähteä lauantaina matkaan. Kentän kulmalle oli pystytetty niittykasematti ja sotilaita oli siellä passissa hiekkasäkkien takana. Kentällä myös turvatarkastuksia oli tavallista enemmän ja huomasin vasta jälkeenpäin kuinka tyhjältä kenttä vaikuttaa kuvassa, jonka nappasin Joonasta.

Goa oli joo, no olihan se hieno, mutta ei mitenkään erikoinen mielestäni. Johtopäätökset voivat olla myös liian hätäisiä, niinkuin kuvaan kuuluu, perustuen matkaan lentokentältä lomahotelliin; hotellimakoiluun ja paluumatkaan. Kaiken lisäksi Venäläiset näyttivät löytäneen paikan, melkein luuli olevansa Anttilassa 90-luvun alussa. Kyltit ja ruokalistat olivat jopa kyyrisin aakkosin. Kolmisen vuorokautta sitten tuli rentouduttua, juhlittua itsenäisyyttä, synttäreitä ja ennen kaikkea uitua sekä altaassa että meren kuohuissa.

Joulun odotus on todenteolla alkanut, kun tänä vuonna starttaamme kohti Suomea 16.12. ja kuulopuheiden mukaan joulupukkikin osaa etsiä meitä sieltä suunnalta, mikäli pappaan on uskominen. Pitänee yrittää josko jonkun kulkuneuvon saisi jostain allensa.

Paluu näihin kuvioihin tapahtuu sitten seuraavan vuoden puolella.

Ostoshysteriaa, ryöstö ja sairastelua

Joona oli iloinen päästessään takaisin Intian kotiin, tämä onkin hänelle se varsinainen koti sillä poika on viettänyt täällä lähes puolet elämästään. Jälleennäkemisen riemu oli suuri, kun Shankar (kuljettaja) oli vastassa lentokentällä. Kovasti Joona esitteli Shankarille, että mukana on mamma ja pappa. Reilu tunnin ajomatkan jälkeen oli seuraava riemun paikka, kun saavuimme kotiin ja Famla (maid) oli vastassa ovella ja odottihan kotona kaikki lelut sekä junarata.

Joona oli innoissaan saadessaan esitellä mammalle ja pappalle lelujaan. Eka päivä menikin ihmetellessä ja laukkuja tyhjentäessä. Muutaman päivän otimme rauhallisesti, kävimme ostoksilla, nautimme auringosta sekä poikkeuksellisen lämpimistä päivistä. Sunnuntaina juhlimme isänpäivää (valitettavasti Petri oli tässä vaiheessa jo jenkeissä) Leela hotellin brunssilla http://www.theleela.com/ ja samalla suunnittelimme viikon ohjelmaa.

Ensimmäinen retki tehtiin Shivanasamudram vesiputouksille. Matkaa ei ollut kuin reilut 100 km, mutta siihen meni yli kolme tuntia yhteen suuntaan. Tie oli paikoittain tosi huonossa kunnossa ja siihen päälle vielä ruuhkat ja ajo pikkukylien läpi teki matkasta tosi pitkän. No päästiin vihdoin putouksille ja kyllä siellä vettä tuntui riittävän. Olimme varautuneet piknikille ja päätimme siinä nauttia kahvit ja syödä herkulliset ruisleivät, mutta meidät ryöstettiin. Aliarvioimme vastustajan ja meidät ryöstettiin keskellä kirkasta päivää, ryöstäjä oli apina. Olin juuri ottamassa repusta ruisleipiä, kun apina hyppäsi melkein syliin ja nappasi muovipussin mukaansa. Toivon vaan, että ryöstäjällä meni vatsa tosi sekaisin syötyään meidän ruisleivät. Paluumatkalla pysähdyimme katsomaan silkkiviljelmää, näimme silkkiperhosen toukan sekä koteloita kasvualustalla.

Joonalla oli torstaina vapaata päiväkodista (lastenpäivä), joten suuntasimme aamulla varhain Mysoreen ja matkalla poikkesimme Ranganathittu Bird Sanctuariin katsomaan lintuja ja krokotiilejä sekä pysähdyimme Brindavan puutarhaan, josta löytyy myös useita suihkulähteitä, mutta tällä kertaa vain muutama niistä oli toiminnassa. Puutarha on valtavan padon vieressä, nähtävyys jo sinänsä. Jatkoimme sitten Mysoreen lounaalle ja eläintarhaan sekä poikkesimme pikaisesti Chamundi Hillsille katsomaan temppeliä ja maisemia. Ajoimme vielä Mysoren palatsin ohi ennen kotimatkaa. Joona onneksi nukkui autossa mennen tullen tai katsoi elokuvia niin matka meni suhteellisen kivuttomasti.

Perjantaina Joonan päiväkodissa juhlittiin lastenpäivää ja teemana oli naamiaiset. Vanhemmat oli kutsuttu mukaan, joten menimme paikalle klo 10. Varoittelin mammaa ja pappaa, että mikäli olemme ajoissa paikalla niin saa varautua ainakin puolen tunnin odotteluun ennen ohjelman alkua ja niin siinä myös kävi. Lapset jo hieman hermostuivat ja alkoivat olla kuumissaan naamiaisasusteissa. Lopulta ohjelma alkoi ja lapset tulivat yksitellen lavalle esittäytymään.
Viikonloppu koitti ja lauantaina aamulla Petri saapui takaisin jenkkilästä (aikaero 10h). Lähdimme vielä lauantaina päivällä ostoksille ja poikkesimme sopivasti yhteen silkkikauppaan, josta oli aivan pakko tilata erinäinen määrä uusia vaatteita. Pappa oli jo ennen tätä liikettä uusinut vaatekaapistaan ainakin puolet, mutta kyllä tämän liikkeen jälkeen määrä taisi vielä hieman muuttua. En välttynyt minäkään kiusaukselta ja tuli siinä hankittua mm. silkkimekko ja bleiseri.

Eipä siinä tainnut olla mitään järkeä, mutta sunnuntaina lähdimme aamulla klo 5 golffaamaan ja mamma ja pappa tulivat Joonan kanssa hakemaan meidät golfkentältä, kun vuorossa oli brunssi
Taj West End hotellissa. Siinä se loppupäivä vierähtikin mukavasti.

Tiistaina juhlimme suomalaisten lasten kesken Joonan 3v ja Juhon 4v synttäreitä. Kiitos Katille, kun hoidit suurimman osan järjestelyistä. Yhdessä kävimme tilaamassa pojille kakut, Juho oli toivonut Disneyn Autot sarjasta autokakkua ja Joona toivoi Tuomas veturia. Siinä olikin säätämistä, että saimme sopivat kakut ja samalla tilasimme päiväkotiin noin 40 hengen yhteiskakun. Juhla sujui vauhdikkaasti, pihalla oli iso pomppulinna ja siellä lapset riehuivat aikansa ja tietysti pöytä notkui herkkuja. Illalla ei poika malttanut mennä nukkumaan, liekö syönyt liikaa kakkua…

Tiedä sitä mitä oli syönyt, mutta noin klo 4 yöllä Joona oksensi meidän sänkyyn. Oksentelu jatkui läpi yön ja aamun eikä mikään pysynyt sisällä. Täällä on ollut muutaman viikon liikkeellä oksennustautia, tauti on ollut raju, mutta mennyt yleensä ohi päivässä. Joonan tauti tuntui pahenevan ja päälle iski vielä ripuli, siinä vaiheessa lähdimme paikalliselle klinikalle. Petri oli samaan aikaan sairaana, kuume ja vatsatauti. Klinikalla lääkäri ei suostunut laittamaan Joonalle tippaa, mutta totesi pojan olevan hieman kuivunut. Saimme antibiootin lisäksi pahoinvointia estävää lääkettä sekä suun kautta nesteytystä minkä Joona sitten reippaasti joi. Labratulosten mukaan Joonalla oli bakteerin aiheuttama vatsatauti. Olimme klinikalla nelisen tuntia, mamma kävi välillä keittämässä kotona puuroa, sillä haluttiin varmistaa, että poika syö ja ruoka pysyy sisällä. Illalla pääsimme kotiin ohjeiden ja lääkkeiden kera. Yöllä oksentelu jatkui, mutta torstai oli toivoa täynnä, Joona voi paremmin ja Petri oli toipunut taudistaan.

Torstaina illalla tuli puhelinsoitto meidän silkkikaupasta. Räätälin isoisä oli sairastunut eikä vaatteita voida toimittaa aikataulussa, hmm… Pienen neuvottelun jälkeen sovittiin, että räätäli tulee aamulla klo 8 meille kotiin, jotta voimme sovittaa vaatteet ja tarvittavat korjaukset ehditään tehdä ennen illan lentoa Delhiin (eipä ollut kiireinen aikataulu). Niin tosiaan, meidän kaikkien piti lentää Delhiin saattamaan mammaa ja pappaa ja samalla meidän piti viettää viikonloppu Delhissä. Torstaina illalla päätimme, että vaikka Joona voi jo paremmin niin Petri lähtee yksin Delhiin ja minä jään kotiin toipilaan kanssa. Varasimme illalla myöhään netistä lentoliput Delhiin ja laitoimme majoituksesta kyselyn eteenpäin. Aamulla tarkistimme sähköpostit ja huomasimme, että Petrin paluu Delhistä oli ok, mutta menoliput illan koneeseen puutuu.

Aamulla räätäli tuli sovittuun aikaan (mitä suuresti ihmettelen) ja samoihin aikoihin huomasimme, että Joonan kunto oli taas huonompi. Siinä yritimme sovittaa vaatteita ja hoitaa oksentelevaa poikaa sekä soitella puuttuvien lentolippujen perään, huh huh. Matkatoimistoon olin varmaan reilu tunnin yhteydessä, sillä tapaus ei ollut aivan tavanomainen. Ensinnäkin tuli ongelmia, kun yritin hoitaa asioita, mitkä oli varattu Petrin koodeilla ja maksettu Petrin luottokortilla jne. Petri oli tietysti palaverissa ja asiat oli saatava kuntoon. Useiden varmistuksien jälkeen asiaa alettiin selvittää ja luvattiin lähettää liput parin tunnin kuluessa. Tämä tieto riitti minulle ja soitin Petrille, että nyt lähden viemään Joonaa sairaalaan, että pääseekö hän mukaan. Haimme Petrin töistä ja ajoimme lähimpään ”kunnon” sairaalaan Manipaliin. Siellä pienen odottelun jälkeen Joona punnittiin ja mitattiin. Taas pienen odottelun jälkeen kandi tai vastaava teki alustavan tutkimuksen ja kyseli lapsen tilasta sekä tutki paikallisen klinikan paperit ja lääkkeet. Taas pienen odottelun jälkeen pääsimme lääkärille, joka teki diagnoosin. Tässä tapauksessa meidät päätettiin ottaa osastolle ja siirryimme ensin ensiapupoliklinikalle, jossa laitettiin kanyyli Joonan käteen. Sieltä Petrin piti mennä suorittamaan ennakkomaksu meidän oleskelusta (25.000INR) ja siitä sitten siirryimme kahdeksanteen kerrokseen - yksityishuoneeseen. No eipä ollut huone mikään ihmeellinen, mutta kuitenkin oma huone wc:llä ja hoitaja tuli paikalle, kun kelloa soitti. Lisäksi oli noin kolme eri lääkärikierrosta päivässä. Joona sai tipan kautta lääkkeitä myös yöllä klo 3 (hyvästi yöunet)sekä välillä nesteytystä tipan kautta. Ruokavalio oli täysin hänen itsensä päätettävissä eli keksejä, pillimehuja, nannaa jne. Perjantaista tiistaihin olimme lopulta sairaalassa. Petri tuli Delhistä lauantaina illalla suoraan sairaalaan, mutta oli parempi, että hän menee kotiin nukkumaan ja minä jään sairaalaan. Sunnuntaina aamulla oli vahdin vaihto ja pääsin kotiin suihkuun ja hakemaan tarvikkeita, herkkuja, lukemista jne. Päästessäni takaisin sairaalaan menin hetkeksi nukkumaan. Maanantaina sama juttu eli Petri töiden jälkeen sairaalaan ja minä pääsin hetkeksi lepäämään. Onneksi Joona oli jo paljon paremmassa kunnossa, mutta halusimme olla vielä yhden yön sairaalassa, sillä lapsi ei ollut vielä syönyt ruokaa kertaakaan.

Tiistaina lääkärikierroksen jälkeen saimme luvan lähteä, kunhan saamme tarvittavat lääkkeet mukaamme ja maksamme laskun. Kuljettajamme Shankar odotteli jo ulkona, niin soitin hänet apuun, sillä viiden päivän kuluessa olimme saaneet aika paljon tavaraan sairaalaan ja tarvitsin hieman kantoapua. Eikä muuta kun tavarat ja lapsi autoon ja vihdoinkin kohti kotia. Eipä hyvä tuuri jatkunut pitkään, Petri soitti et hän on tosi kipeä, jos voisimme tulla toimiston kautta. Eipä muuta, kun haettiin sieltä potilas kotiin sairastamaan. Joona oli väsynyt ja nukkui paljon ja niin teki myös Petri. Hän oli lähes 39 asteen kuumeessa ja vatsataudissa. Minä olin vielä kunnossa ja yritin hoitaa samalla potilasta ja toipilasta…

Joona toipui nopeasti, toki hän oli väsynyt, mutta ruokahalu palasi ja virtaa alkoi olla turhankin paljon. Petri sairasti pari päivää ja pikku hiljaa myös hänen kunto on alkanut palata ennalleen. Elämä palasi vihdoinkin suhteellisen normaaliin tilaan meidän perheessä.

Jobin postia

Malesian loppumatka ei mennytkään niin vauhdikkaasti ja hienosti kuin alku. Aluksi sain tiedon, että äidin tila oli huomattavasti huonontunut ja pari päivää myöhemmin tuli tieto hänen nukkuneen pois.
Tällaisiin juttuihin ei osaa koskaan varautua ja jotenkin isku tuli vasten kasvoja vielä voimakkaammin, kun olimme kaukana poissa kotoa.
Näin parin kuukauden ja hautajaistenkin jälkeen, en ole täysin varma olenko sisäistänyt asiaa täysin vielä. Äidin hoito oli myös viimeaikoina täysin sisarieni ja veljeni varassa, ja tuokin juttu ei ole kaikkein helpoin itselle myönnettäväksi. Isän hautajaisin tulin silloin joskus Japanista ja nyt äidin hautajaisiin tultiin Intiasta. Tilaisuus oli hieno ja pappi puhu kauniisti, mikäli nyt oikein muistan. Kyllä nuo ovat kaikenpuolin aina raskaat kinkerit.

Joona täytti myös Suomen reissun aikana kolme vuotta ja vastapainoksi seuraavana viikonloppuna pidettiin synttäreitä. Mielessä kävi myös, että alkuperäinen sopimus olisi nyt loppunut. Joona pääsi myös jäähalliin kokeileman ensikertaa luistimia ja poika piti parkuvana raahata pois, kun ei olisi millään halunnut lopettaa sirklaamista. Paluu Bangaloreen ei ollut nyt mitenkään helppo. Onneksi Marin vanhemmat tulivat samaa matkaa meille kylään. Lähdin siitä sitten parin kotona vietetyn päivän jälkeen jenkkeihin koulutettavaksi ja muut jäivät seikkailemaan Intiaan

Malesia ja vähän muuta

Viime päivityksestä onkin vierähtänyt todella pitkä aika ja paljon on tapahtunut tässä välissä. Syyskuussa Joona mainitsi leikin tiimellyksessä korvan olevan pipi ja taas jatkoi leikkejään kavereidensa kanssa. Ajattelin, et on parempi viedä lapsi lääkäriin ettei yöllä ala armoton huuto ja paikallisella RxDx klinikalla lastenlääkäri totesikin, että molemmat korvat olivat tulehtuneet sekä nenä/nielu. Oli miten oli niin lääkkeitä tuli sitten joka lähtöön, oli mm. korvatippoja, kahta erilaista antibioottia ja kotihoidoksi höyryhengitystä. Lääkkeet tehosivat ja poika tuli nopeasti kuntoon ja hyvä niin sillä olimme lähdössä matkalle.

Syyskuun lopulla suuntasimme Malesiaan ja ensin rentouduimme Penangissa ja sitten shoppailimme Kuala Lumpurissa. Asuimme Singaporen matkalla hyväksi koetun Shanri La ketjun hotelleissa eikä ollut huono valinta http://www.shangri-la.com/. Tarkoitus oli tutustua Penangiin yhtenä päivänä, mutta meidät yllätti trooppinen rankkasade eikä auttanut kuin mennä ostoskeskukseen kuluttamaan aikaa ja ehkä myös hieman rahaa. Viihdyimme tosi hyvin laajalla hotellialueella mistä löytyi jokaiselle jotakin; rentoutumista, kuntosalia, uintia, seikkailua, jalkahierontaa ja ennen kaikkea hyvät ruuat ja juomat… Olimme varanneet sellaisen huonetyypin mihin sisältyi mm. iltapäivän tee/kahvi sekä suolaiset että makeat pikkupurtavat ja illalla ennen päivällistä saimme nauttia pieniä alkupaloja shampanjan/coctailien kera. Myönnettäköön, viihdyimme Penangin lomakohteessa, mutta ei ollut hassumpaa Kuala Lumpurissakaan. Hotelli aivan Twin Towersia vastapäätä ja kaikki ostosmahdollisuudet kävelymatkan päässä, niin siellä voi paikoittain jopa kävellä ja sitä ei olla montaa kertaa Intiassa koettu. Kyllä me myös kävimme kiertoajelulla, perhospuistossa, kansallismuseossa ja Joonan suosikkipaikassa katsomassa kaloja, käärmeitä, liskoja, hämähäkkejä jne. Kuvat ja video kertokoon lisää.