Tässä olisi tarkoitus väsäillä jotain blogin tynkää meidän perheen elämästä ja olosta täällä mihin Kolumbus luuli päässeensä, kun löysi Amerikan. Tarkemmin tässä olisi kirjoitella olostamme Bangaloressa Intiassa. Kirjoitusasusta ja oikeinkirotuksesta en mene valalle, mutta Jenni (veljen-tyttö-äidinkielenopettaja) voi joutessaan, jos lukee joskus tätä, korjailla pahimmat mokat kuntoon. No ainakaan Heli Laaksoseksi Heli Laaksosen paikalle ei ole tarkoitus ruveta, vaik määki ole siält kanapitäjäst tämä tramppaamise piänempänä alottanu.
Bangalore (nimi muuttu tässä ajan kuluessa Bengaluru:ksi) on Karnatakan osavaltion pääkaupunki. Bangalore sijaitsee Intian sisämaassa Etelä-Intiassa. Asukkaita siellä tai täällä on vähän yli Suomen verran eli 6.5 miljoonaa, tehden siitä Intian kolmanneksi suurimman kaupungin. Tämä väkimäärä on sijoittunut 741 neliökilometrin alueelle eli noin 7126 ihmistä / neliökilometri. Vuosina 1991–2001 väkiluvun kasvu oli ollut 38 %, joka teki kaupungista Intian nopeimmin kasvavan metropolin. Näin keskivertoisena Suomalaisena tuon väkimäärän kyllä huomaa kadulla, kaupoissa melkein missä vaan. Suurempia kaupunkeja ovat Delhi ja Mumbai ja kolmannesta sijasta kamppailevat myös Chennai ja Kolkata. Asemaltaan meren pinnasta kaupunki sijaitsee 920 metrin korkeudessa. Kaukana kotoa ja ylhäällä ollaan. Kuulopuheiden mukaan perunoidenkin keittäminen kestää kauemmin tässä ilmanalassa. No kartasta, vaikka google earth:sta voi tarkistaa missä tämä Bangalore sijaitsee. Nippelitietona vielä mainittakoot vielä, että ensimmäiset maininnat kirjallisuudessa Bangalolesta löytyvät 900 A.D., mutta kirjoitettua historiaa löytyy vasta 1500-luvulta lähtien. Nykyään Bangalore tunnetaan ”Intian piilaaksona”.
Perheeseemme kuuluu Joona 1v 8 kk, Mari vähän vanhempi ja Petri vähän Mariakin vanhempi. Blogia olisi tarkoitus päivittää kaikkien kauhuksi epätasaisin väliajoin. Mitään säännöllistä päivitystä en tässäkään rupea lupaamaan, koska tästä ei ole tarkoitus tehdä mitään stressin aiheuttajaa kenellekään (sitä riittää muutenkin tarpeeksi [latojan huomautus]).
No, kuitenkin tarkoitus olisi kuvailla vähän tarkemmin, kuin yhdessä netistä rakennusaikana löytämässäni rakennuspäiväkirjassa. Siinä kuvailtiin ensin pohjien ja sokkelin tekoa muutama sivu höystettynä noin viidelläkymmenellä (50) valokuvalla ja seuraava päivitys oli muutto taloon. Se muuttojakso alkoi huomautuksella, että talonrakennuksessa tuohon väliin sokkelista muuttoon kuuluu muutamia teknisesti monimutkaisia juttuja, jota ei aleta siinä selostamaan.
Tänne Intiaan lähtö sai alkunsa jo yli vuosi sitten, kun meidän firma päätti lähteä panostamaan voimakkaammin Intian suunnalle. Tämä tapahtui helmikuussa 2006, kun ensimmäisiä tietoja alkoi kuulua. Meikä siinä aluksi osittain vitsinäkin sanoi olevan valmis lähtemään.
Pikuhiljaa alkoi näyttää siltä, että lähtö olisikin ihan aikuisten oikeasti mahdollista. Marikin, ehkä raskaudesta ja synnytyksestä vielä sekaisin, lupasi lähteä mukaan ja Joonalta ei kysytty mitään, niin ei muuta kuin toteuttamaan. Matkassa oli muutamia mutkia ja homma realisoitui vasta nyt heinäkuussa 2007. Kiitos Jormalle, Timolle ja Kallelle ja muille, että tämä tuli mahdolliseksi.
Intiaan töihin lähtö herätti ystävissä ja sukulaisissa kovastikin ristiriitaisia tunteita. Onneksi suurin osa oli, että vau hieno mahdollisuus ja olette te rohkeita, kun uskallatte lähteä. Toisaalta taas jotkut pitivät ihan latvasta lahoina, kun viemme pienen poikamme sinne jonnekin. No, nyt ei ainakaan tarvitse seuraavaa kolmeakymmentä vuotta pienessä honössä harmitella; kun ei tullut silloin joskus lähdettyä, ja mahdollisuus lähteäkin oli. Onneksi kollegat olivat sentään mielissään päästessään minusta joksikin aikaa eroon:-).
Pre-visitillä käytiin Marin kanssa heti Juhannuksen 07 jälkeen. Noin viikko pyörittiin Bangaloressa katsoen asuinalueita ja hakien kauppoja. Ostosten tekeminen ei olekaan niin yksinkertainen juttu, kun Suomessa lähi-prismaan tai citymarkettiin meno. Kauppoja kyllä riittää, mutta mitä tavaroita löytyy mistäkin kaupasta, on ainakin tässä vaiheessa vielä pienen sumuverhon takana. No hommaa ei helpottanut yhtään se, että meidän matkalaukut hukkuivat johonkin menomatkalla reitillä Helsinki Lontoo Mumbai Bangalore ja niitä ei saatu takaisin koko reissun aikana. Meikäläinenkin, kuin mikäkin ”nöösipoika”, oli jättänyt varakalsarit yms. pois käsimatkatavaroista ja siinä sitä sitten oltiin. Siinä oli sitten ihmettelemistä mistä naiselle alusvaatteita. Miehille kyllä löytyi silkkipaitaa ja kalsareita melkein jokatoisesta liikkeestä, mutta naisten juttu olikin mutkaisempi. Kollegan vaimo (kiitos vaan Leena) osasi ohjata meidät oikeaan liikkeeseen, joten siitä jotenkin selvittiin, mutta ei ilman nyrkkipyykkiä.
Asuinalueet, mihin expatteja (ulkomailla komennuksella olevia) yritetään ohjailla, ovat aidattuja vartioituja yhteisöjä. Näissä on 50–300 enemmän tai vähemmän samanlaista taloa ja klubi. Klubit ovat hyvin eritasoisia riippuen alueesta. On klubeja, jossa on uima-allas ja sulkapallo ja tenniskenttä ja on Klubeja, joissa on pari ravintolaa, täydellinen kuntosali, muutama uima-allas ja pelikentät. Alueiden hintataso on paikalliseen hintatasoon verrattuna tosi kallis. No, ymmärtää sen osittain, kun kertoo, että Jenkit ovat olleet täällä jo jonkun tovin. Tyypillinen talon vuokra on siinä sadantuhannen rupian hujakoissa ja kun 1 € on noin 50 rupia, niin siitä voi sitten laskea. Asuntoja katsottiin kaakkois Bangaloresta, koska offiisi on myös siellä suunnalla ja työmatkat on hyvä minimoida tässä liikenteessä.
Viikko pre-visitillä vierähti kuin siivillä ja paljon jäi vielä näkemättäkin. Kotiin päästiin kesäkuun jo laskeutuessa levolle. Takaisin lennettiin Bangaloresta Lontooseen ja sieltä Helsinkiin. Edessä Suomessa oli vielä paikallisen työpisteen tyhjennys. Voi venäjä mitä kaikkea sinne laatkoihin ja kaappeihin ehtii kerääntyä melkein neljäntoista vuoden aikana; no Rami sai varmaan kuorittua kerman päältä…
Läksiäisbileetkin pidettiin ja oltaisiin varmaan saatu häätö, jos ei asuttaisi omakotitalossa. Kiitoksia paljon kaikille osallistuneille (kutsutuille ja yllätysvieraille), oli ihan mukavat kinkerit.
Bangalore (nimi muuttu tässä ajan kuluessa Bengaluru:ksi) on Karnatakan osavaltion pääkaupunki. Bangalore sijaitsee Intian sisämaassa Etelä-Intiassa. Asukkaita siellä tai täällä on vähän yli Suomen verran eli 6.5 miljoonaa, tehden siitä Intian kolmanneksi suurimman kaupungin. Tämä väkimäärä on sijoittunut 741 neliökilometrin alueelle eli noin 7126 ihmistä / neliökilometri. Vuosina 1991–2001 väkiluvun kasvu oli ollut 38 %, joka teki kaupungista Intian nopeimmin kasvavan metropolin. Näin keskivertoisena Suomalaisena tuon väkimäärän kyllä huomaa kadulla, kaupoissa melkein missä vaan. Suurempia kaupunkeja ovat Delhi ja Mumbai ja kolmannesta sijasta kamppailevat myös Chennai ja Kolkata. Asemaltaan meren pinnasta kaupunki sijaitsee 920 metrin korkeudessa. Kaukana kotoa ja ylhäällä ollaan. Kuulopuheiden mukaan perunoidenkin keittäminen kestää kauemmin tässä ilmanalassa. No kartasta, vaikka google earth:sta voi tarkistaa missä tämä Bangalore sijaitsee. Nippelitietona vielä mainittakoot vielä, että ensimmäiset maininnat kirjallisuudessa Bangalolesta löytyvät 900 A.D., mutta kirjoitettua historiaa löytyy vasta 1500-luvulta lähtien. Nykyään Bangalore tunnetaan ”Intian piilaaksona”.
Perheeseemme kuuluu Joona 1v 8 kk, Mari vähän vanhempi ja Petri vähän Mariakin vanhempi. Blogia olisi tarkoitus päivittää kaikkien kauhuksi epätasaisin väliajoin. Mitään säännöllistä päivitystä en tässäkään rupea lupaamaan, koska tästä ei ole tarkoitus tehdä mitään stressin aiheuttajaa kenellekään (sitä riittää muutenkin tarpeeksi [latojan huomautus]).
No, kuitenkin tarkoitus olisi kuvailla vähän tarkemmin, kuin yhdessä netistä rakennusaikana löytämässäni rakennuspäiväkirjassa. Siinä kuvailtiin ensin pohjien ja sokkelin tekoa muutama sivu höystettynä noin viidelläkymmenellä (50) valokuvalla ja seuraava päivitys oli muutto taloon. Se muuttojakso alkoi huomautuksella, että talonrakennuksessa tuohon väliin sokkelista muuttoon kuuluu muutamia teknisesti monimutkaisia juttuja, jota ei aleta siinä selostamaan.
Tänne Intiaan lähtö sai alkunsa jo yli vuosi sitten, kun meidän firma päätti lähteä panostamaan voimakkaammin Intian suunnalle. Tämä tapahtui helmikuussa 2006, kun ensimmäisiä tietoja alkoi kuulua. Meikä siinä aluksi osittain vitsinäkin sanoi olevan valmis lähtemään.
Pikuhiljaa alkoi näyttää siltä, että lähtö olisikin ihan aikuisten oikeasti mahdollista. Marikin, ehkä raskaudesta ja synnytyksestä vielä sekaisin, lupasi lähteä mukaan ja Joonalta ei kysytty mitään, niin ei muuta kuin toteuttamaan. Matkassa oli muutamia mutkia ja homma realisoitui vasta nyt heinäkuussa 2007. Kiitos Jormalle, Timolle ja Kallelle ja muille, että tämä tuli mahdolliseksi.
Intiaan töihin lähtö herätti ystävissä ja sukulaisissa kovastikin ristiriitaisia tunteita. Onneksi suurin osa oli, että vau hieno mahdollisuus ja olette te rohkeita, kun uskallatte lähteä. Toisaalta taas jotkut pitivät ihan latvasta lahoina, kun viemme pienen poikamme sinne jonnekin. No, nyt ei ainakaan tarvitse seuraavaa kolmeakymmentä vuotta pienessä honössä harmitella; kun ei tullut silloin joskus lähdettyä, ja mahdollisuus lähteäkin oli. Onneksi kollegat olivat sentään mielissään päästessään minusta joksikin aikaa eroon:-).
Pre-visitillä käytiin Marin kanssa heti Juhannuksen 07 jälkeen. Noin viikko pyörittiin Bangaloressa katsoen asuinalueita ja hakien kauppoja. Ostosten tekeminen ei olekaan niin yksinkertainen juttu, kun Suomessa lähi-prismaan tai citymarkettiin meno. Kauppoja kyllä riittää, mutta mitä tavaroita löytyy mistäkin kaupasta, on ainakin tässä vaiheessa vielä pienen sumuverhon takana. No hommaa ei helpottanut yhtään se, että meidän matkalaukut hukkuivat johonkin menomatkalla reitillä Helsinki Lontoo Mumbai Bangalore ja niitä ei saatu takaisin koko reissun aikana. Meikäläinenkin, kuin mikäkin ”nöösipoika”, oli jättänyt varakalsarit yms. pois käsimatkatavaroista ja siinä sitä sitten oltiin. Siinä oli sitten ihmettelemistä mistä naiselle alusvaatteita. Miehille kyllä löytyi silkkipaitaa ja kalsareita melkein jokatoisesta liikkeestä, mutta naisten juttu olikin mutkaisempi. Kollegan vaimo (kiitos vaan Leena) osasi ohjata meidät oikeaan liikkeeseen, joten siitä jotenkin selvittiin, mutta ei ilman nyrkkipyykkiä.
Asuinalueet, mihin expatteja (ulkomailla komennuksella olevia) yritetään ohjailla, ovat aidattuja vartioituja yhteisöjä. Näissä on 50–300 enemmän tai vähemmän samanlaista taloa ja klubi. Klubit ovat hyvin eritasoisia riippuen alueesta. On klubeja, jossa on uima-allas ja sulkapallo ja tenniskenttä ja on Klubeja, joissa on pari ravintolaa, täydellinen kuntosali, muutama uima-allas ja pelikentät. Alueiden hintataso on paikalliseen hintatasoon verrattuna tosi kallis. No, ymmärtää sen osittain, kun kertoo, että Jenkit ovat olleet täällä jo jonkun tovin. Tyypillinen talon vuokra on siinä sadantuhannen rupian hujakoissa ja kun 1 € on noin 50 rupia, niin siitä voi sitten laskea. Asuntoja katsottiin kaakkois Bangaloresta, koska offiisi on myös siellä suunnalla ja työmatkat on hyvä minimoida tässä liikenteessä.
Viikko pre-visitillä vierähti kuin siivillä ja paljon jäi vielä näkemättäkin. Kotiin päästiin kesäkuun jo laskeutuessa levolle. Takaisin lennettiin Bangaloresta Lontooseen ja sieltä Helsinkiin. Edessä Suomessa oli vielä paikallisen työpisteen tyhjennys. Voi venäjä mitä kaikkea sinne laatkoihin ja kaappeihin ehtii kerääntyä melkein neljäntoista vuoden aikana; no Rami sai varmaan kuorittua kerman päältä…
Läksiäisbileetkin pidettiin ja oltaisiin varmaan saatu häätö, jos ei asuttaisi omakotitalossa. Kiitoksia paljon kaikille osallistuneille (kutsutuille ja yllätysvieraille), oli ihan mukavat kinkerit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti