Elämää palmupuun varjossa

Mari ja Joona kävivät piipahtamassa pari viikkoa Suomessa ja meikäläiselle tuli työmatka Suomeen, joten olimme viimeisen viikon kaikki Suomessa. Mari oli tavalliseen tyyliin miettinyt etukäteen mitä pitää tehdä ja heillä olikin melkein minuuttiaikataulu Suomessa. Minä suoritin kotimaanmatkailua Naantalin, Oulun, Helsingin ja Tampereen välillä, joten yhteistä aikaa ei paljoa ollut. Ensimmäisellä viikollaan Joona ja Mari näkivät koko Turun talven tai ainakin talven ennen pääsiäistä. Siellähän on lehtitietojen mukaan tullut nyt pienoinen taka-talvi. Turkulaiset kyllä sanovat, että siellä on nyt kesä, kun palloseura ei pelaa enää kiekkoa ja rantapallojakin on jo nähty.
Suomessa myös Joonan puhekupla jotenkin puhkesi ja jopa lauseita alkoi pulputa suusta, eikä puhe ole sen jälkeen loppunutkaan; äitinsä poika siis.
Kävimme myös tervehtimässä Laitilan mummua, äitiäni, joka oli taas päässyt kotiin sairaalasta. Vuoden vaihteessa alkoi kuulua uutisia, että äidin tila ei ollut parhaimpia mahdollisia. Sairaalareissujakin oli eikä tilanne näyttänyt yhtään hyvältä. Toisaalta tällaisessa tilanteessa on aika rankaa olla näin kaukana ja en pysty muiden sisarusten ohella osallistumaan ja vierailemaan paikalla viikonloppuisin.

Näin puolen vuoden jälkeen elämä alkaa tasoittua pikkuhiljaa täällä ja normaali päivärytmi alkaa pyöriä. Toisaalta olemme varmaan tottuneet tähän ympäristöön ja maahan, joten osa asioista mitkä kummastuttivat alussa alkavat tuntua normaalilta, on ihmismieli kummallinen. Edesmenneen Adeniuksen Joukon sanoin: ”Kaikkeen tottuu, paitsi jääpuikkoon perseessä”, sillä juuri kun siihen melkein tottuu, se sulaa pois.

Päätimme sitten ostaa kunnollisen tietokonepöydän, että edes jotkut ergonomiasäännöt toteutuisivat tuon koneen vierellä. Paikallisesta kaupasta löytyi sopivahko pöytä ja se ei ollut hinnallakaan pilattu, noin 1600 rupiaa, eli noin 25 €. Pöytä oli kunnolliseen ikea-tyyliin pakattu mahdollisimman pieneksi, mutta ostovaiheessa odottikin pieni yllätys. Myyjä kyseli osoitettamme ja kertoi, että parin päivän sisällä tultaisiin kokoamaan tuo pöytä meille kotiin. Niinpä sitten kävikin ja pari heeboa oli käynyt sen kokoamassa. Ei tämä kyllä onnistuisi Suomessa, että samaan hintaan tullaan kotiin kokoamaan ostetut huonekalut. Pöytä vaan sitten aloitti hirvittävän kilpavarustelun. Koneena kun on Marin jo elämää nähnyt läppäri erillisellä näytöllä. Uuden pöydän kanssa ei tuo yhtälö onnistunut vaan piti saada myös erillinen näppäimistö ja hiiri. Paikallisesta tietokonekaupasta löytyi sitten nuo puuttuvat kapineet, jotka ostettiin langattomana versiona. Ääkkösiä vaan näistä paikallisista näppiksistä on turha hakea. Eikä tässä vielä kaikki, kuten mainoksessa oli ainakin tapana sanoa, samalla liiveihin tarttui printteri tai pitäisikö sanoa kaikki yhdessä kapine. En ollut lukenut paikallisen mikro pc:n testejä, joten valkonaama joutui luottamaan paikalliseen puotipuksuun. Kovasti yritimme tentata vaihtoehtojen paremmuutta sekä esimerkiksi värien hintoja, mutta arpomiseksihan se sitten lopulta meni. Ei aikaakaan kun kainalossa oli sitten HP:n luomus malliltaan C5288. Monitoimikone, jossa on out sekä in ja on muutenkin fiksu vekotin, makaa vielä laatikossaan, kun tuo uuden uutukainen pöytä kävikin pikkuisen pieneksi. Mari virkaatekevänä sisustussuunnittelijana vielä pohtii sijoitusvaihtoehtoja.

Tänään lauantaina on Joonan nimipäivä ja tulimme tänne klubin altaille jo aamusta, ettei olisi niin kuuma. Joona sanoi jo aamulla, että hän tulisi alas ensimmäistä kertaa tuosta vesi liukumäestä. Kellukkeet päälle ja rappusia ylös, halveksiva katse mäkeen ja menoksi. Alastulo meni kuin vanhalta tekijältä ja sen jälkeen ei liukumiselle meinannut tulla loppua lainkaan. Lopulta pääsimme klubilta ja altailta pois ja suuntasimme kohden kaupunkia. Joona sanoi kysyttäessä haluavansa kakkua nimipäivän kunniaksi. Emme halunneet mennä mihinkään, jossa olimme jo käyneet, joten päätimme mennä katsomaan seinillä riippuvia kitaroita ja syömään musiikin säestyksellä. Bangaloreen oli jokin aika sitten avattu myös Hard Rock Cafe, joten suuntasimme sinne. Jytke oli jonkinmoinen, mutta jossain asioissa poika on tullut isäänsä ja musiikki aiheutti vain pieniä liikkeitä pöytien välissä hyvän kappaleen soidessa. Suklaakakku oli jenkkistandardien mukaisen eli liian suuri jopa Joonalle. Me Marin kanssa söimme natchoja alkuruuaksi ja päälle burgerit. No parempiakin lounaita olen täällä saanut, mutta puitteet olivat komeat. Ennen lähtöä Joona sai vielä HRC Bangalore t-paidan ja kitara-avaimenperän. Kumpikohan halusi enemmän tuota avaimenperää, isä vai poika.

Antti tuossa kyseli noista Royal Enfield kaupoista. Palaan vielä paremmin asiaan, mutta kerrottakoot, että lopullista ostopäätöstä ei ole vielä tehty ja olen ollut varmaan liian kova tinkimään.

Suomen talvi ja Intian trooppiset sateet

Olipa mukava käydä Suomessa ja matka meni kaikilta osin paremmin mitä kuvittelin. Lensimme Joonan kanssa Mumbaihin jo aamupäivällä niin jäi hieman aikaa tutustua kaupunkiin. Soitin edellisenä päivänä hotelliin tilatakseni kuljetuksen kentältä hotelliin, mutta autoa ei ollut vapaana, joten otimme kentältä ”ilmastoidun” taksin. Taksissa oli reikiä lattiassa, liekö termiittien aikaansaamia, ja ikkunat oli veivattu alas niin ilma kiersi suhteellisen hyvin. Kuski sai kentällä ajo-ohjeet, mutta siitä huolimatta oli pieniä vaikeuksia löytää perille ja hotellille saavuttuamme kuski yritti huijata pyytämällä kyydistä tupla taksaa, mutta tällä kertaa se ei onnistunut. Joonan päiväunien jälkeen uskaltauduimme jälleen taksiin ja menimme rannalle kävelylle ja syömään. Olimme siellä todellinen nähtävyys ja jälleen kerran meitä kuvattiin luvalla ja ilman.

Lento Mumbai-Helsinki sujui hyvin ja päästiin lopulta Turkuun ja Naantaliin. Lumesta ei vielä tässä vaiheessa ollut tietoa, mutta jo seuraava päivä alkoi sataa räntää ja lunta. Pian maa olikin valkoinen ja pääsimme pulkkamäkeen ja lumipalloja heittelemään. Joona ei lainkaan pitänyt siitä vaatemäärästä mitä piti päälle pukea, olihan se outoa, kun on tottunut kulkemaan shortseissa ja t-paidassa. Kiitos ystäville ja naapureille, kun saimme lainaksi talvivaatteita ja kenkiä lomamme ajaksi.

Lomasta tuli monelta osin ikimuistoinen. Pappa vei Joonan ensimmäiselle junamatkalle reittinä Turku-Salo ja tätä matkaa muistellaan vieläkin ja katsellaan valokuvia. Joona pääsi leikkimään ystäviensä kanssa ja olimme hieman yllättyneitä, että leikit jatkuivat siitä mihin jäivät puolisen vuotta sitten.

Lomalla nautimme runsain määrin herkkuja mitä emme täältä saa esim. Joona joi monta litraa piimää loman aikana ja tuore kala, äyriäiset, rahka ja muut maitotuotteet olivat meidän perheen ostoslistalla. Niin ja ruokakaupassa oli kiva käydä (kunnes pääsi kassalle ja kuuli ostosten loppusumman), voi sitä tavaran paljoutta ja kaikkia niitä tuoreita tuotteita mitä voi ostaa ja syödä. Toimmekin mukanamme mm. meetvurstia, juustoja, ruisleipää ja tietysti suklaata. Lisäksi mukaan tuli dvd-leffoja, kuorma-auto ja kaikkea muutakin tarpeellista.

Paluulento yöllä olikin Joonan kanssa raskaampi kuin päivälento, mutta onneksi Petri palasi työmatkalta samaan aikaan niin saatiin vuorotellen hieman levättyä. Bangaloren keli oli jälleen aurinkoinen ja lämpöasteita oli jopa enemmän kuin meidän lähtiessä. Kelien lämmettyä klubin uima-altaiden vesikin on meille sopivan lämmintä ja Joonasta on tullut todellinen vesipeto. Liekö sitten syy lämpimien ja aurinkoisten päivien tai mikä lienee aiheuttaneen sen, että olemme kokeneet nyt useamman kerran trooppisen sademyräkän yleensä illalla tai yöllä ja tiet ovat seuraavana päivänä olleet yhtä mutavelliä. Arki pyörii taas lähes samaan vanhaan malliin tai kiireet ovat hieman lisääntyneet, kun Joonalla on pari uutta harrastusta; baletti ja Jelly Beans (temppurata).