Hongkongista palattiin sitten takaisin seitsemäs helmikuuta aikaisin aamuyöllä. Huomasimme loppumatkalla, että Joonan rakas myyrä oli isiltä jäänyt pakkausvaiheessa Disney hotellin sänkyyn. No viimeisestä hotellista avulias tyttö otti yhteyttä tuohon toiseen majoituslaitokseen ja pehmolelu löytyi kun löytyikin. Miten vaan saada se takaisin. Eipä hätää Disney hoiti homman ja UPS kiikutti lelujyrsijän ilman kustannuksia tuonne meikäläisen työpaikalle. Palvelusta jäi vähintäänkin hyvä maku suuhun.
Siinä toimistolla sitten viikolla Jani kyseli, josko Iron Maidenin keikka kiinnostaisi, kun hän oli hommannut paikalliseen konserttiin viisi lippua. No, minuahan ei tuollaiseen tilaisuuteen tarvitse kahdesti pyydellä ja kun hintakin oli edullinen eli 1600 inr (25 €). Jani sai kaikki muutkin liput kaupaksi ja hommasi sitten vielä yhden, kun tuore isä Santtukin oli tulossa Suomesta. Itse konsertti oli sitten 15.2. sunnuntaina ja paikkana oli Palace Grounds täällä Bangaloressa. Olin sitten sunnuntai-aamuna verryttelemässä tyypillisesti golf-kentällä ja sen jälkeen aloin soitella, mihin aikaan lähdettäisiin kinkereihin. Pojat vastailivat Leela Palacesta, missä olivat perheineen sunnuntai-brunssilla. Lupasin ottaa meidän auton ja koukata pojat mukaan mennessäni. Paikalle päästyäni, kävi kutsu, että tulehan käymän sisällä tai siis ulkona terassilla, missä syömingit oli loppumaisillaan. Näihin brunsseihin kuuluu hintaan siis myös juomat, joten pojat olivat jälkiruuaksi tilanneet noin 20 gini tonic:a. Pitihän siinä sitten ennen lähtöä auttaa poloisia ja matkaankin yllättävää kyllä sentään päästiin. Itse konsertti alue oli suuri kenttä, jossa ensin piti käydä lunastamassa liput ja sitten ruumiintarkastuksen kautta festarialueelle. Kaikki ei tietenkään päässeet läpi, kun mielikuvitusta ei ollut tarpeeksi plakkarimatin kätkemiseen ja nyt en puhu itsestäni. Seuraavalla aukiolla oli ruoka ja juomapisteitä, joita sai Intialaiseen tyyliin kuponkeja vastaan. Kupongit taas pitivät hankkia eri kioskilta. Aukiolla oli myös benji-hyppyä tarjolla, mutta näytti vähän, että köysi olisi mitoitettu paikallisen painoiselle, eikä tullut moista kokeiltua. Mitä kyllä hommattiin, oli mustat kiertuepaidat, kun minunkin Suomi t-paita ei oikein soveltunut noiden mustapaitojen joukkoon. Itse lava-akti oli tosi hyvä, kun soittolistalla oli myös vanhempaa harvinaisempaakin materiaalia. Hikipäässä tuli keikkaa seurattua ja löysin itseni jossain vaiheessa aivan lavan viereltä noin kolmannesta rivistä. Kinkerit loppuivat aikanaan ja kotiinkin päästiin, mutta ei siitä ehkä sen enempää.
Suomen Intian suurlähettiläs Asko Numminen vaimoineen tuli vierailulle Bangaloreen. Kutsu oli saapunut meille kaikille, jotka olemme ilmoittautuneet suurlähetystöön täällä oleviksi. Tiistai-iltana 17.2. oli pienimuotoinen vastaanotto Taj West End hotellissa. Siellä sitten pikkupurtavan ja juominkien kanssa juteltiin sivistyneesti lähettilään ja muiden Suomalaisten kanssa. Meitä on aika paljon täällä muitakin kuin meidän firmalaisia. Meille esiteltiin myös Suomen Bangaloren kunniakonsuli, joka oli miehensä kanssa myös kokkaroimassa. Saimme kutsun päivälliselle jonain iltana kunniakonsulin luokse, mutta käyntikorttini lienee häneltä hukkunut, kun ei ainakaan vielä ole mitään kuulunut eikä näkynyt.
Lähettiläs kävi myös firmassa tutustumassa seuraavana päivänä ja hän ihmetteli kuinka paljon meitä oikein täällä onkaan, läheskään kaikki kun eivät ole ilmoittautuneet tuonne Suomen lähetystöön.
OWC (Overseas women`s club), mihin Marikin kuuluu, järjesti mahdollisuuden päästä seuraamaan laukkakilpailuja 21.2. Liput maksoivat melkein saman kun Maidenin konserttiin, mutta siitä meni osa hyväntekeväisyyteen ja hintaan kuuluivat myös ruuat ja juomat. Eli ei muuta kuin laukalle.
Kyseessä olivat myös pukujuhlat, joten minäkin lähdin alennusmyynteihin, kun tummapuku ja yli 30 astetta ei oikein tuntunut houkuttelevalta yhdistelmältä. Löytyihän sitä sitten pinkki kauluspaita ja valkoinen klubitakki, miksihän olivat 70 % alennuksessa. Pisteenä iin päälle löytyi vielä hatut meille molemmille. Mari oli paikalla Kytökarinen ja Talvioiden ohella, kun minä kolopallokilpailun jälkeen ehdin paikalle. Jotenkin tuli mieleen oikein siirtomaameininki, kun meidän paikka oli neljännessä kerroksessa ilmastoidussa tilassa, missä oli tv screenit ja erilliset vedonlyöntiluukut. Paikalliset tungeksivat maantasolla helteessä. Hissille mennessä törmäsin kaveriin, jota ei päästetty sisälle, kun hänellä ei ollut krakaa. Myöhemmin kyllä törmäsin häneen ylhäällä ja tyylikkäästi oli vyö sidottu kaulan ympärille. Toto ei oikein tuonut mitään, kun panostin suurimpiin kertoimiin vedonlyönnissä ja nehän tunnetusti ovat hitaimmille koneille. Kokemus sinänsä eikä mistään huonoimmasta päästä, Marillekin oli hattu takaisin tullessa tarpeen. Ei kukaan haluaisi ostaa halvalla valkoista klubitakkia ja pinkkiä paitaa.
Tässä alkaa komennuksen loppu olla loppusuoralla ja mitään hankintoja ei ollut vielä muutama viikko sitten aloitettu. Pitihän meidän hommata vaikka mitä tuonne Naantalin torppaan täältä. No nyt on sitten pää saatu auki. Stanley Butiikista (http://www.stanleyboutique.com/index2.htm) hommattiin nyt sitten takkahuoneen kulmasohva malli Longiness ja pari Barcelona tuolia raheineen. Sohvasta tehdään tuuma syvempi ja saman verran korkeampi kuin standardiversio, kun alkuperäinen ei oikein sopinut meikäläisille. Verhokauppoja Mari myös pohtii, kun tuo silkki raakana tai blissin kanssa ei ole niin kallista täällä.
Siinä toimistolla sitten viikolla Jani kyseli, josko Iron Maidenin keikka kiinnostaisi, kun hän oli hommannut paikalliseen konserttiin viisi lippua. No, minuahan ei tuollaiseen tilaisuuteen tarvitse kahdesti pyydellä ja kun hintakin oli edullinen eli 1600 inr (25 €). Jani sai kaikki muutkin liput kaupaksi ja hommasi sitten vielä yhden, kun tuore isä Santtukin oli tulossa Suomesta. Itse konsertti oli sitten 15.2. sunnuntaina ja paikkana oli Palace Grounds täällä Bangaloressa. Olin sitten sunnuntai-aamuna verryttelemässä tyypillisesti golf-kentällä ja sen jälkeen aloin soitella, mihin aikaan lähdettäisiin kinkereihin. Pojat vastailivat Leela Palacesta, missä olivat perheineen sunnuntai-brunssilla. Lupasin ottaa meidän auton ja koukata pojat mukaan mennessäni. Paikalle päästyäni, kävi kutsu, että tulehan käymän sisällä tai siis ulkona terassilla, missä syömingit oli loppumaisillaan. Näihin brunsseihin kuuluu hintaan siis myös juomat, joten pojat olivat jälkiruuaksi tilanneet noin 20 gini tonic:a. Pitihän siinä sitten ennen lähtöä auttaa poloisia ja matkaankin yllättävää kyllä sentään päästiin. Itse konsertti alue oli suuri kenttä, jossa ensin piti käydä lunastamassa liput ja sitten ruumiintarkastuksen kautta festarialueelle. Kaikki ei tietenkään päässeet läpi, kun mielikuvitusta ei ollut tarpeeksi plakkarimatin kätkemiseen ja nyt en puhu itsestäni. Seuraavalla aukiolla oli ruoka ja juomapisteitä, joita sai Intialaiseen tyyliin kuponkeja vastaan. Kupongit taas pitivät hankkia eri kioskilta. Aukiolla oli myös benji-hyppyä tarjolla, mutta näytti vähän, että köysi olisi mitoitettu paikallisen painoiselle, eikä tullut moista kokeiltua. Mitä kyllä hommattiin, oli mustat kiertuepaidat, kun minunkin Suomi t-paita ei oikein soveltunut noiden mustapaitojen joukkoon. Itse lava-akti oli tosi hyvä, kun soittolistalla oli myös vanhempaa harvinaisempaakin materiaalia. Hikipäässä tuli keikkaa seurattua ja löysin itseni jossain vaiheessa aivan lavan viereltä noin kolmannesta rivistä. Kinkerit loppuivat aikanaan ja kotiinkin päästiin, mutta ei siitä ehkä sen enempää.
Suomen Intian suurlähettiläs Asko Numminen vaimoineen tuli vierailulle Bangaloreen. Kutsu oli saapunut meille kaikille, jotka olemme ilmoittautuneet suurlähetystöön täällä oleviksi. Tiistai-iltana 17.2. oli pienimuotoinen vastaanotto Taj West End hotellissa. Siellä sitten pikkupurtavan ja juominkien kanssa juteltiin sivistyneesti lähettilään ja muiden Suomalaisten kanssa. Meitä on aika paljon täällä muitakin kuin meidän firmalaisia. Meille esiteltiin myös Suomen Bangaloren kunniakonsuli, joka oli miehensä kanssa myös kokkaroimassa. Saimme kutsun päivälliselle jonain iltana kunniakonsulin luokse, mutta käyntikorttini lienee häneltä hukkunut, kun ei ainakaan vielä ole mitään kuulunut eikä näkynyt.
Lähettiläs kävi myös firmassa tutustumassa seuraavana päivänä ja hän ihmetteli kuinka paljon meitä oikein täällä onkaan, läheskään kaikki kun eivät ole ilmoittautuneet tuonne Suomen lähetystöön.
OWC (Overseas women`s club), mihin Marikin kuuluu, järjesti mahdollisuuden päästä seuraamaan laukkakilpailuja 21.2. Liput maksoivat melkein saman kun Maidenin konserttiin, mutta siitä meni osa hyväntekeväisyyteen ja hintaan kuuluivat myös ruuat ja juomat. Eli ei muuta kuin laukalle.
Kyseessä olivat myös pukujuhlat, joten minäkin lähdin alennusmyynteihin, kun tummapuku ja yli 30 astetta ei oikein tuntunut houkuttelevalta yhdistelmältä. Löytyihän sitä sitten pinkki kauluspaita ja valkoinen klubitakki, miksihän olivat 70 % alennuksessa. Pisteenä iin päälle löytyi vielä hatut meille molemmille. Mari oli paikalla Kytökarinen ja Talvioiden ohella, kun minä kolopallokilpailun jälkeen ehdin paikalle. Jotenkin tuli mieleen oikein siirtomaameininki, kun meidän paikka oli neljännessä kerroksessa ilmastoidussa tilassa, missä oli tv screenit ja erilliset vedonlyöntiluukut. Paikalliset tungeksivat maantasolla helteessä. Hissille mennessä törmäsin kaveriin, jota ei päästetty sisälle, kun hänellä ei ollut krakaa. Myöhemmin kyllä törmäsin häneen ylhäällä ja tyylikkäästi oli vyö sidottu kaulan ympärille. Toto ei oikein tuonut mitään, kun panostin suurimpiin kertoimiin vedonlyönnissä ja nehän tunnetusti ovat hitaimmille koneille. Kokemus sinänsä eikä mistään huonoimmasta päästä, Marillekin oli hattu takaisin tullessa tarpeen. Ei kukaan haluaisi ostaa halvalla valkoista klubitakkia ja pinkkiä paitaa.
Tässä alkaa komennuksen loppu olla loppusuoralla ja mitään hankintoja ei ollut vielä muutama viikko sitten aloitettu. Pitihän meidän hommata vaikka mitä tuonne Naantalin torppaan täältä. No nyt on sitten pää saatu auki. Stanley Butiikista (http://www.stanleyboutique.com/index2.htm) hommattiin nyt sitten takkahuoneen kulmasohva malli Longiness ja pari Barcelona tuolia raheineen. Sohvasta tehdään tuuma syvempi ja saman verran korkeampi kuin standardiversio, kun alkuperäinen ei oikein sopinut meikäläisille. Verhokauppoja Mari myös pohtii, kun tuo silkki raakana tai blissin kanssa ei ole niin kallista täällä.
