Nyt napsahti kikkailematta sekä jälkipolttoa

Nyt sitten napsahti tuolla liikenteessä. Onneksi ei meille henkilökohtaisesti, mutta kuskillemme Shankarille. Shankar lähti tuosta pari viikkoa sitten perjantai-iltapäivällä kotia kohti moottoripyörällään meidän ajojen jälkeen. Illalla sitten soitettiin vieraasta numerosta. Kyseessä oli tuon meidän käytössä olevan auton omistaja, joka ilmoitti Shankarin joutuneen kolariin tuolla ulommalla kehätiellä. Mitä ymmärsin tuosta puheesta, kuski oli toimitettu sairaalaan ja osallisena oli ollut ainakin maastoauto ja traktori. Tutkimukset osoittaisivat oliko luita murskana. Seuraavana aamuna sitten toisen Suomalaisen kuski toi meidän kuskimme pikkuveljen korvaamaan vakituista kuskia. Varovasti poika ajoi, joskus liiankin varovasti. Viikon päästä Shankar palasi takaisin hommiin. Nilkutus oli kova ja kasvoista näki, ettei kypäräpakosta huolimatta kyseinen vehje ollut päässä rysähdyksen tapahtuessa. Asfaltti-ihottumaa löytyi siis kaikista näkyvistä paikoista ja kulkukin oli vaivalloista. Tähän päivään mennessä ei kuski ole pystynyt esim. ajamaan vielä partaansa.

Osalla meikäläisen kollegoilla alkaa olla työpäivät Intiassa jo ehtoon puolella ja aamukampoja on viritelty. Meikäläisellekin tulee tässä kohta vuosi täyteen ja viisumikin happanee. Eräänä iltana sitten pukkasi sähköpostia puhelimeen, jossa ilmoitettiin Merjan ja Jarin muuttomyynnistä. Ensimmäisenä listalla oli Landmannin kaasugrilli, joten ei muuta kuin heti vastausta sorvaamaan ja ostohalukkuutta ilmoittamaan. Meillehän ilmoitettiin silloin, kun pakkasimme omaa konttiamme, ettei tarvittavia regulaattoreita ja kaasupulloja grillikäyttöön löytyisi täältä. Ja kukut, täällähän kaikki toimii kaasulla, ja olemmekin harmitelleet muiden ohella tuota grillin puuttumista. No nyt oli sentään onni myötä ja olin ensimmäinen tarjoaja. Grilli oli myös kirvoittanut ostohalukkuutta muissa. Viikolla sitten Mari kävi noutamassa kapistuksen meidän parvekkeelle. Kauppaan kuului myös 17 kilon kaasupullo, alkuperäinen pressu ja kissanhiekkaa. Ihmettelin pikkuisen tuota kissanhiekkaa, mutta grillissä on parilan ja polttimien alla tuollainen kerääjäkaukalo, johon rasvat yms. tippuivat. Tuo hiekka oli täytettäväksi tuohon kaukaloon ja se kerää siististi tippuvat nesteet talteen ja helpottaa suuresti puhtaanapitämistä.
Lauantaina sitten grilli pääsi jo tositoimiin, kun olimme kutsuneet syömään jenkkiperheen sekä saksalais-englantilaisperheen. Onneksi grilli on isohko, koska tarjottavaan kuului vihannesnyyttejä, makkaraa, naudanfileetä ja tietenkin kanaa. Aloitin kyllä paahtoleipien kärvennyksellä, koska teimme myös tomaattioliiviöljybasilikavalkosipuli ”Brucetta” soosia. Kastikkeeksi nyytteihin ja lihoille emme voineet tehdä tuota tyypillistä kermaviili-valkosipuli kastiketta, kun kermaviili on täällä tuntematonta. Onneksi jogurttia sentään löytyy ja puristelinkin meidän valkosipulipuristimen ihan solmuun saakka. Makkarat eivät todellakaan olleet nähneet jauhoja edes kaukaa ja makkaramestari kehotti keittämään kyrsiä ennen grillaamista. Näin sitten tehtiinkin. Ruuat onnistuivat ihan hyvin vaikka itse kehunkin. Jotain käryä tuosta kapineesta on pakko ollut tulla, koska päätä jomotti aamulla, vai liekö syynä grillimestarin sisäisesti käyttämä marinadi.

Pappalta tuli kirje, jossa oli pari Naantali tarraa. Toinen oli hieno VG-vaakuna ja toinen maisemakuvatarra. Noita sitten soviteltiin tuonne Innovan perälistoon, sillä en halunnut pistää sinne kaikilla olevaa siniristilippua. Pitänee sitten kesälomalla käydä kysymässä sponsorirahaa, kun kerran mainostamme kotikaupunkiamme täällä maailmalla, heh heh. Vielä en ole uskaltautunut mopolla ulos portista suuntaamaan, vaan olen ajeleskellut täällä alueen sisällä, mutta eiköhän kohta jo mennä tuonne pölyyn ja tuiskeeseen.

Tajusin, kun kerrottiin, että parilla hyvällä ystävällä on tullut pyöreitä vuosia täyteen. Paljon onnea siis Kimmolle Muonioon ja Artolle Turkkuse vanhenemisen johdosta. Toivottavasti nähdään kesällä, niin voidaan nostella maljoja.

Torstai on toivoa täynnä tai onko?

Helteet vaan jatkuvat, mutta nyt on sentään ollut muutamana päivänä tai yönä ukkosmyrskyjä niin lämpötila on laskenut edes hetkellisesti hieman siedettävämmälle tasolle. Sisälämpötila on siinä 30 asteen molemmin puolin (yläkerran aulassa on iltapäivisin noin 35 astetta) ja iltaisin on sitten pidettävä ilmastointilaitteet päällä, jos vaan sähköä riittää. Iltapäivisin on kuuma ja auringonpaiste on niin pistävä, että on parempi pysytellä sisätiloissa. Joonalla on edelleen kesälomaa päiväkodista, niin pyrimme järjestämään ohjelmaa lapsille myös suomalaisten ikätovereiden kesken. Torstaina oli lasten leivontapäivä ja olin tehnyt suomalaista hiivaa käyttäen perinteisen pullataikinan valmiiksi ennen vieraiden tuloa. Joonan nukkuessa päiväunia tein korvapuusteja ja puolet taikinasta jäi sitten lapsille.

Terhi ja Kati saapuivat lastensa Antin, Liisan, Juhon ja Matin kanssa ja leikkituokion jälkeen alkoi lasten leivontaurakka. Taikina sai aivan uuden muodon jauhojen, rusinoiden ja kanelin ym. avulla. Korvapuustit olivat jo kohonneet mukavasti pelillä, mutta meillä oli ongelma: sähköt olivat olleet poissa toista tuntia. Onhan meillä varasysteemi sähkökatkoksiin, mutta esim. uunille ei virtaa riitä. Lapset saivat leivonnaisensa valmiiksi ja jäimme siis odottamaan sähköä.

Petrikin tuli ajoissa töistä kotiin, kun oltiin pitkästä aikaa lähdössä naisten kesken ulos syömään ja iltaa istumaan. Annoin siinä sitten Petrille ohjeet, että kun sähkökatko on ohi niin pullat paistettaan näin ja ellei sähköä tule ajoissa niin pullat roskiin. Hieman ennen kuutta starttasimme naisten kesken kohti TGI Fridaysia, mutta tunnin ajomatkan jälkeen meitä odotti pienoinen yllätys; ravintola oli suljettu to-la. Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin, niin täällä on vaalit lauantaina ja kuulimme, että hallitus on määrännyt, että alkoholia ei tarjoilla tai myydä to-la välisenä aikana. Myöhemmin kuulimme, että alkoholin myyntikiellolla pyritään rauhoittamaan vaalien alusaika, ettei turhaa rettelöintiä tapahtuisi. Pitäisikö Suomessa harkita vastaavaa mallia? Siinä sitten päädyimme illanviettoon läheisen Leela Gallerian kahvilaan ja ajattelimme nauttia pienen iltapalan sekä pullollisen vettä. Eipä vastoinkäymiset vielä tähän päättyneet sillä kahvilasta oli vesi loppu eikä listoilla ollut lainkaan virvoitusjuomia. No olihan siellä kahvia, teetä ja erilaisia hedelmäjuomia niin kyllä jano saatiin sammutettua.

Illanvietto sujui kaikesta huolimatta mukavasti ja täytyy myöntää, että kyllä oli mukava päästä vähän tuulettumaan ilman perheen miesväkeä. Kotiin palattiin ajoissa ja siellä ne pullat oli edelleen paistamatta. Eipä muuta kun roskis esiin ja päivän työ kipattiin jätesäkkiin. Ehkäpä koirat tai apinat saivat taikinasta hyvän yöpalan ja hiivan turvottaman vatsan. Tässä vaiheessa sähkökatko oli kestänyt noin 10 tuntia ja meitä alkoi jo hieman jännittää kuinka pitkään meidän varajärjestelmä toimii eli milloin on aika tyhjentää jääkaappi ja pakastin. Sähkökatkoihin on täällä jo totuttu, sillä niitä tapahtuu lähes päivittäin, mutta monen tunnin katkoksia on ollut harvemmin. Onneksi tälläkin kertaa varasähkö riitti, kun loppuilta oltiin varmuuden vuoksi säästöliekillä eli yhden hehkulampun varassa.

Torstaista kuitenkin selvittiin ja viikonloppu on edessä. Lauantaina on jälleen aikainen herätys sillä golfkentälle lähdetään aamulla klo 5. Meidän on tarkoitus osallistua BGC:n kentällä kisoihin ja sunnuntaina ei sitten pelata lainkaan, kun vietämme äitienpäivää ja mennään kokeilemaan Hotelli Taj West Endin samppanja brunssia.

Koska meidän puhelin ja netti ei ole ollut toiminnassa muutamaan päivään niin blogin päivittäminen on hieman viivästynyt. Viikonloppu tuli ja meni, golfkierros tuli pelattua ja äitienpäivän brunssi oli mitä mahtavin. Liitteenä kuvat leivontatuokiosta, brunssilta, naapurin papaijapuusta ja Forum ostoskeskuksen lasten leikkipaikalta.

Lämpöhalvatus uhkaa

Joonan leikkikoulu aloitti kesäloman 17.4 ja jatkuu taas kesäkuun alussa. Täällä on siis kesä.
Sen kyllä huomaakin lämpötilasta, se kun alkaa olla enemmän kuin meikäläisen ikä. Ehkä liioittelen pikkuisen, mutta kyllä täällä on yli 40 asteisia päiviä ollut. Lämpötila ei sitten pahemmin laske yölläkään, joten pikku hiki puntissa täällä saa kokoajan käyskennellä.
Päiväisten virikkeiden puuttuminen on antanut haasteita Marille, miten aktivoida Joonaa. Poika alkaa olla siinä iässä, että pieni uhmaikä puskee päälle. Yleisin käytettävä lause tuntuu olevan - ei kai. Hienoa on havaita se, että poika on oppinut uimaan kellukkeilla ja polskuttelee koiraa ihan mallikkaasti.
Iskä on äidin kauhuksikin aloittanut pojan musiikkikasvatuksen. Aika laaja-alaisesti ollaan käyty musiikkikirjastoa läpi painottuen kuitenkin lastenlauluihin. Pienen nokipojan ohella tuntuu muunkinlainen musiikki kolahtavan. Esim Pearl Jam:n State of Love and Trust toimii kuin väärä raha ja Tehosekoittimen lyriikoita kuunnellaan tarkkaan. Orf:n Carmina Buranaa ei sentään ole vielä kokeiltu.

Huhtikuussa oli ihan mukavasti vieraita, tai tuttuja siis Suomesta käymässä. Outi ja Timo piipahtivat vajaan viikon reissulla. Timo tosin teki töitä melkein koko matkan ajan. Marjo-sisko ja kummityttöni Katja olivat myös käymässä täällä. Katjalta jäi varmaan puolet näkemättä ja kokematta, mitä hän oli suunnitellut. Ainoa huono puoli noissa vieraissa on, että tulee syötyä ja juotua ihan liikaa ja liikunta tuppaa jäämään minimiin. Ehkä tuo on vain meikäläisen huonoa itsekuria, kun tuliaisetkin ovat aina aivan vastustamattomia. Toisaalta saatiin painoa tippumaankin tuollaisen kunnon mahataudin avustamana. Tuo ilo tosin ei kestänyt pitkään, sillä paino pompsahti takaisin, kun maha alkoi taas hyväksyä edes nestettä sisäänsä.

Tiedä sitten johtuuko ilmojen lämpiämisestä vai mistä, mutta ötököitä tuntuu taas olevan ihan omiksi tarpeiksi. Suomesta tuodut puurohiutaleet joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, mutta onneksi Aku oli tulossa käymään ja hänellä oli tilaa matkalaukussa. Jauhopurkki oli jäänyt kunnolla sulkematta ja kohta keittiön kaapista tuli valkoinen vana ulos. Pienen pienet ötökät valtasivat jauhopurkin ja kuljettivat sitä piilopaikkaansa. Siinä tuli sitten niiden jauhojen käyttöaika täyteen. Jauhopurkin ollessa pesussa oli uusi jauhopussi jäänyt vahingossa auki ja sieltä löytyi sitten koko torakkaperhe (5 kpl) pitämässä orgioita viikset väpättäen. Tuossa vaiheessa tässä kuumuudessa alkoi Marilla olla huumori aika piukassa ja aikaistettu kesälomakin on käynyt hänellä mielessä.
Wapun aattona kuitenkin päätettiin pikkuisen juhlia ja syödä oikein lihapullia ja muusia. Korppujauhoja ja sipulikeittopussi olivat tulleet Suomesta kontin mukana. Mari teki taikinan ja näytti maidille miten loppu pitäisi hoitaa. Lihapullista tuli kuulemma tosi hyviä. Paiston jälkeen maidille tuli päivä täyteen ja Mari hipsi yläkertaan, Joonan ottaessa päivätorkkuja, lukemaan sähköposteja. Kesken postien luvun keittiöstä kuului jotain ääntä ja Mari ryntäsi katsomaan. Kissahan siellä oli keittiöön sipsuttanut aukinaisesta takaovesta. Siinä kannellisen lasivuoan äärellä katti oli yrittänyt päästä pyöryköihin käsiksi, mutta pelästyi Marin ilmestyessä keittiön ovelle. Kissa säpsähti sen verran, että pukkasi lasivuoan tasolta lattialle, jolloin keittiö oli täynnä lasinsiruisia lihapullia. Se niistä lihapullista. Onneksi pakkasesta löytyi Leinosilta peritty kevyt HK:n sininen, joka sitten pistettiin uuniin ja syötiin muusin kanssa.

Krikettiäkin tuli nyt sitten koetettua firman team building tilaisuudessa. Peli tuntuu olevan henki ja elämä täällä Intiassa. Töissäkin kahvipaikoilla televisioiden äärellä on tungosta, kun pelejä on käynnissä ja lehdissä kirjoitellaan pelaajista kuin meillä formula-ajajista konsanaan.

Kuninkaallista kuumetta eli Royal-maniaa

Olemme saaneet tähän mennessä kolme hääkutsua (kaikki meiltä töistä), mutta emme ole valitettavasti päässeet noihin yhteenkään. Pitäisi varmaan ottaa selvää miten paikallisissa häissä tulisi sitten käyttäytyä. Naimakaupathan täällä ovat vielä suurimmaksi osaksi sovittuja juttuja sukujen päämiesten välillä. Yhdessäkin työhaastattelussa, kun kyseltiin motiiveja hakea meidän firmaan, niin vastaus oli pikkuisen yllättävä. Haastateltava sanoi, että hänen isänsä saa puhuttua hänelle paremman vaimon, jos hän pääsee tänne töihin. Siinä olikin sitten pähkimistä, oliko tuo syy oikeasti hyvä vai ei.

Suomalainen ”tähtireportteri” oli näköjään käynyt piipahtamassa Mumbaissa ja tehnytkin kaksi reissua samalla. Jotenkin pisti oikein naurattamaan nuo kokemukset ja ennen kaikkea odotukset mitkä olivat olleet ennen matkaa tuolla päänupissa. Tekstissähän sanotaan odotuksena olleen Brittihallinnon aikainen elegantti Bombay. No tuo hallinto loppui 60 vuotta sitten. Tuossa vielä linkki, josta voi repiä huumoria: http://www.iltasanomat.fi/matkailu/t/ritanripeat/1507054


Meidän expattien joukossa on riehunut aikamoinen tauti, meinaan tuo vanhojen Royal Enfield:en hankkiminen. No ehkä liioittelen vähän, mutta eräälläkin lähtevällä kollegalla on noita autokatoksessaan 5 kappaletta ja toisella on jo kolmas tulossa kunnostuksesta. Tuo moottoripyörähän perustuu 50-luvulla Englannissa tehtyyn pyörään ja se on säilynyt aika paljon alkuperäisessä asussaan noista päivistä. Olen tuossa enemmän tai vähemmän aktiivisesti seuraillut noita markkinoita. Moottoripyöriähän täällä on myös paljon ja niitä käytetään koko perheen liikuttamiseen. Royal on suuressa arvossa paikallisesti ja se onkin suuri pyörä kaikkien silmissä, kun pääosa kalustosta on tuollaista satakuutioista kikotinta.

Autokuskit ovat myös tajunneet meidän kiinnostuksen pyöriä kohtaan ja ottaneet vinkistä vaarin. Kuski ilmoitti minulle eräänä päivänä, että hänen ystävällään olisi myytävänä 70-mallinen Enfield. Kyselin, että onkohan alkuperäinen. Etsiskelen nimittäin mahdollisimman alkuperäistä kapinetta, jos vaikka sen saisi kotona sitten museovakuutuksiin. Vastaus oli myöntävä, joten ei muuta kun kone näytille. Peli tuotiinkin katsastettavaksi ja olihan se erikoinen uusine aluvanteineen kaikkineen. Seuraavaksi löysin netistä, mistäpä muualta, 61-mallisen Bulletin. Kävimme kuskin kanssa tuota katsomassa ja se vaikuttikin ihan hienolta. Myyjä ilmoitti vielä, että alkuperäinenkin mittari olisi tallella. Hinta oli vaan pikkuisen suolainen ja jätin asian hautumaan. Kuljettaja ilmoitti sitten, että olisi toinenkin 70-mallinen tarjolla toisella kuskilla, joka oli myös Royal-mekaanikko. Pyörä tuotiin pihaan ja heti pisti silmiin uudenmalliset kahvat ja jälkiasennus vilkut. Lähdin kuitenkin kojeistamaan fillaria ja tultuani takaisin kokeilin pahuttaan tööttiä ja valoja, virhe. Kytkennöissä oli jotain pikkuisen häikkää ja toimintasavut nousi vaan lampun kuupan sisältä. No, hätä ei ollut tämännäköinen vaan seuraavana päivänä tuli kaveri pistämään johdot kuntoon. Ei mitään vaihdettu, vaan erkkaria näytettiin rikkinäisiin kohtiin. Näytti niin hurjalta, että lainasin kaverille hieman kutistesukkaa pakistani käytettäväksi. Ei mitään, rukki jätettiin härsylle tuohon meidän pihaan ja tinkiminen aloitettiin. Pojat pyysivät siitä 60 tuhatta paikallista, olivat varmaan saaneet hyvin myös noista, jotka olivat myyneet muille ulkomaalaisnaamoille. Minä kuitenkin tarjosin siitä 40 tuhatta ja dollarin kuvat suuresta provikasta tuntui hiipuvan kuskini iiriksistä. Asemasotaa käytiin jonkin aikaa ja kun en lämmennyt asialle tulivat ja hakivat tehopakkauksen pois pihasta. Yksissä Suomalaisten läksiäisissä sitten kuulin, että yksi kollega oli ostanut tuon pyörän. Sanoin, että olin tarjonnut siitä 40 ja se olisi lähtenyt 60:llä, kyselin vielä samaan hengenvetoon mitä hän oli siitä maksanut. Kaveri sanoi, että se oli syntymäpäivälahja vaimolta. Hän sanoi myös, ettei hän tiennyt hintaa ja lähti pois. Pitäisi pitää suuta soukemmalla ettei toisille tulisi pahaa mieltä, jos vaikka ovat maksaneet ylihintaa. No, toisten vaimot vaan ostelee miehelleen moottoripyöriä lahjaksi.

Koko asia ehti taas hautumaan jonkin aikaa ja jonain iltana päätin tekstitellä tuolle hienon 61:n omistajalle. Kaveri vastasikin, että singeri on vielä myynnissä ja hierominen alkoi taas. Muutama viesti ja puhelinsoitto myöhemmin oli sovittu hinnasta. Jotta pyörä saataisiin nimiini, tarvittiin taas muutama passikuva, passikopio ja osoitevarmennus, jolla todistettiin minun asuvan täällä. Kolmisen viikkoa myöhemmin pyörä sitten kurvattiin tuohon pihaan. Aivan alkuperäinen ei tuokaan ole, sillä ainakin alkuperäisen Amali-kaasarin tilalla on tuollainen Mikumi-kopio. Edellinen omistaja vielä läksiäisiksi varoitteli viemästä pyörää huoltoon, jos itse en pääse paikalle. Alkuperäiset osat esim. messinkiset osat ovat kuulema haluttua tavaraa ja vaihtuvat mystisesti uudempiin. Olen siis onnellinen Royal Enfield omistaja ja se on vanhempi kuin minä. Käytännössähän pappa ja Joona ovat tuon luvanneet ostaa.
Ropaaminen on myös jo alkanut, kun ajon puutteesta on tuo vanha 6 volttinen akku kyykähtänyt ja kaasuvaijeri jumitti yhdellä lenkillä. Lisähaastetta tuon ajamiseen tuo, että jarrupoljin onkin vasemmalla ja vaihdevipu oikealla. Hieno peli kaiken kaikkiaan.
Suomeen tuonnille vaan tuli pienoinen mutka matkaan, kun firma on pikkuisen tunannut politiikkaansa, eli mitään moottoriajoneuvoja ei saa pistää konttiin vaikka siellä olisi tyhjää tilaa ja maksaisi itse kaikki tuosta tulevat kustannukset. Muutama jo kotiinlähtevä kanssaveli on yrittänyt saada poikkeusta asiaan, vaan tuntuupi olevan mahdotonta taistelua tuulimyllyjä vastaan.
Pitäsikö noita nyt sitten ostaa itsekin muutama, kun hevosmiestentietotoimiston mukaan viiden kuljetus Suomeen maksaa saman kuin yhden.

Tuossa vielä lopuksi pätkää rauhallisesta sunnuntai-iltapäivän liikenteestä ja onpa kuvaan jopa "eksynyt" tuollainen kaverillinen kävely.