Täällä ollaan

Puolessa valissä heinäkuuta meikäläinen sitten otti ja lähti kohti Intiaa. Helpottavinta melkein oli se, ettei kukaan enää kysyisi: ”Ai, etkö sä ole vielä lähtenyt sinne mihin nyt sun pitikään lähteä”. Myönnettäkööt nyt näin jälkeenpäin, että taikurikin oli hiukkaisen ihmeessään, josko temppu onnistuu.

Tulomatkalla oli mahdollisuus kojeistaa Finnairin juuri aloittamia Mumbain lentoja. Kone oli tupaten täynnä enimmäkseen ei-suomalaisia, lienevätkö kesähinnat vaiko nopea lentoaika houkutellut, joten käytettävissä olevat tilat eivät olleet liian isot. Lento lähti illalla kahdeksalta Suomen aikaa ja kesti 7 tuntia, tämä on nopeampi muihin lentoyhtiöihin verrattuna, koska Finnair saa käyttää ylilennoissaan Venäjän ilmatilaa. Ennenkuin ruuat ja tax-freekärryt olivat kierätetty ympäri konetta, koneesta ei tehty hämärää (siis valaistuksesta puhutaan). Kun vihdoin oli mahdollista kallistaa päätä, muuta ei ilman rahallista korvausta ollut mahdollista oikein kallistaa, oli jo puoliyö. Kone laskeutui puoli neljältä aamulla Suomen aikaa. Sitä ennen oli tarjoiltu aamiaista ja herätty hyvin nukutun yön jäljiltä. Voi pojat, kun tuntui olo levänneeltä, laskeuduttaessa kuudelta paikallista aikaa Mumbaihin. Fiksuimmat lukijat voivat tästä laskea, että aikaero Intian ja Suomen välillä on kaksi ja puoli tuntia. Positiivisena pointtina sanottakoot, että laukut tulivat matkassa tällä kertaa.

Intiaan tullessa pitää myös täyttää maanhantulokuponki (en nyt muista sen virallista nimeä). Siihen täytetään henkilökohtaiset tiedot, lennon numero, lennon lähtöportti, osoitteet kotona ja perillä yms. Intiaan matkustettaessa tulee olla myös haettu erillinen viisumi Intian suurlähetystöstä ennen matkaa. Tämä viisumi myönnetään melko pikaisesti eli viidessä työpäivässä ja hakemuksen voi tulostaa täytettäväksi Suomen Intian suurlähetystön internet sivuilta (www.indianembassy.fi). Tippatätiltä kannattaa myös tarkistaa, että rokotukset ovat kunnossa ja huomioida, että jotkut rokotukset ottavat aikansa pistämisen jälkeen ennen kuin ovat täysillä efektiivisiä. Toivottavasti meidän Joona on jo unohtanut saamansa kahdeksan piikkiä, joita ei onneksi annettu kaikkia samalla kertaa.

Mumbaissa oli sitten vuorossa laukkujen tullaus Intiaan ja siirtyminen kotimaanterminaaliin. Laukut voi tsekata jo ulkomaan terminaalissa tullauksen jälkeen jatkolennolle ainakin Jet Airways:llä. Pitää vaan sitten muistaa siirtää kaikki Helsingistä ostetut promillepitoiset vatsalääkkeet käsimatkatavaroista ruumaan meneviin laukkuihin. Tämän siirron tulee sitten tapahtua ennen laukkujen läpivalaisua tai muuten tulee uusinta reissu läpivalaisuun. Intiassa ei saa viedä nesteitä tai ainakaan alkoholia käsimatkatavaroissa. Jos matkalaukut sattuvat olemaan hukassa, niin kuin meidän pre-visitillä, kenttävirkailijat ystävällisesti hankkivat sinulle laatikon, jossa lasiset laulukirjat voi pistää ruumaan (Mari on expertti tässä).

Jet Airways, joka hoiti maan sisäisen siirtämisen, oli positiivinen yllätys. Meikä kuvitteli jotain enisen Aeroflotin kaltaista kokemusta; kipparit mantteleissaan, mutta olin väärässä. Koneet olivat tosi uusia ja siistejä, eikä palvelussa ollut pienintäkään valittamista. Toisaalta nukuin melkein kokomatkan Mumbaista Bangaloreen.
Bangaloren kentällä tajusin, etten ollutkaan varannut mitään kyytiä sieltä pois ja vähän oli ihmettelemistä miten sieltä hotelliin pitäisi mennä. Taksit ovat kuin joskus Tallinnassa konsanaan, enkä vielä tiedä minkä väriseen kuuluu olla astumatta. Onneksi olin Mumbaissa tutustunut kollegaan, joka ystävällisesti tarjoitui ottamaan meikäläisen tilaamansa auton kyytiin. Kollegalle varattu auto vaan oli sellainen pieni Tata (vastaa varmaan sellaista pientä Daihatsua Suomessa), joten laukkujen mukaansaaminen aiheutti pientä puntaroimista. No autossahan oli kattoteline ja lentokentän parkkipaikka mustanaan avuliaita miehiä. Meikäläisen laukut painoivat vaan hiukkasen enemmän kuin nuo sallitut 30 kiloa. Katolle nuo köytettiin lopulta ehkä viiden ihmisen voimin ja hotellille päästiin, ihme kyllä.

Hotellina samoin kuin pre-visitillä on Leela Palace Bangalore. Hotelli on luultavasti paras mikä Bangaloresta löytyy ja hinnatkin sitten sen mukaisia. Asunto pitäisi löytää mahdollisimman pian, ettei ”hotellikuolema” pääse yllättämään, sillä uskokaa pois, hotellissa pitkään käkkiminen ei ole mitään mannaa. Töihinkin löysin ja niihin sai tarttua yhtään aikailematta.

Leelan yhteydessä on kauppakeskus ja kylpylä. Kauppakeskuksessa on Boss:n ym. butiikkeja ja hinnat sen mukaisia. Kengännauhoja sieltä ei kuitenkaan etsimälläkään löytynyt, joten jokseenkin turha paikka meikäläisen mielestä. Pitää ottaa heti sanat takaisin, sillä ostinhan sieltä Reebookin myymälästä uudet tossut. Halvat olivat ainakin Suomen hintatasoon verrattuna, tiedä sitten paikallisesta hintatasosta. Kyllä nyt tulee taas urheiltua, kun on uudet tossut.
Kylpyläosasto on kuin kotipaikkakunnan Naantalin vastaava, paitsi ei. Kuntosali juoksumattoineen ja steppereineen on parasta mitä meikäläinen on nähnyt, mutta mitä meikäläinen nyt olisi yleensä nähnyt. Sauna Tylon kiukaineen löytyy sekä höyrysauna. Sisäallas on pore sellainen ja ulkona on varmaan 25 metrin allas ja lasten allas. Sitten löytyy vielä erilaisia toimenpidehuoneita; hierontaa yms., sekä joogatila. Meikä on päätynyt kokeilemaan uima-allasta ja kuntosalia, ne kun kuuluvat huoneen hintaan. Hölkätä jolkotettua tulee ihan huomaamatta, kun saa katsella omaa telkkaria siinä suoraan maton edessä. Kanava täytyy kyllä huolella valita, kun en ole vielä päässyt sisälle noihin Bollywood filmeihin.

Ylenmääräinen vedessä kluttaaminen ja paikallinen ilmasto tuntuvat vaikuttavan kehoon. Hiukset tuntuvat reagoivan jotenkin toisin kuin Suomessa ja paikalliset miehet näyttävätkin suosivan jonkinlaisia öljyhoitoja hiuksiinsa. Meikä on vielä yrittänyt pärjätä tuomallani terva shamppoolla, mutta katsotaan toimiiko. Riittäkööt tämä nyt noista kosmetologisista hommista, ne kun ei ole koskaan ollut millään meikäläisen mukavuusalueella.

Liikenteestä on kyllä pakko kirjoittaa. Yhdellä sanalla ilmaistuna se on hirvittävää. Onneksi meikäläisen sopimukseen kuuluu auto ja kuski. Ei meikäläinen kuitenkaan saa ajaa täällä, vai olisikohan kansainvälinen ajokortti täällä voimassa? Liikenne on oikeanpuoleista, siis samalla puolella ajelevat kuin Englantilaiset, toisaalta tuostakin säännöstä otetaan suuria taiteellisia vapauksia mahdollisuuden niin tarjoutuessa. Meille tarjotaan täällä neljää vaihtoehtoa autoiksi, valita pitää Toyotan, Hondan, Mahindran tai Chervoletin valillä. Suurin osa expateista kuulemma valitsee tuon Toyota Innovan (http://www.innovabharat.com/), jossa on istuimia kolmessa rivissä ja istutaan vähän korkeammalla. Tällainen oli jo meikäläisellekin tilattu, vaikka olisi vähän kutkuttanut tuollainen Mahindra Scorpio. No eipähän tule ainakaan tehtyä Marttilaa kateelliseksi, kun tuo Mahindra on suurempi SUV kuin Honda CRV. Matkan kesto on aina arvoitus, kun liikenteestä ei voi tietää. Riksatakseja on kaupungissa, herra tietää, vaikka kuinka paljon. Myös moottoripyörät ja skootterit kuuluvat erottamattomasti kaupunkikuvaan. Royal Enfield:jä näkyy, mutta nykyaikaisemmat pyörät ovat kyllä selvänä enemmistönä. Kuutioita pyörissä on siinä sadan kieppeillä ja ainakin HeroHondissa näyttää olevan se vanha kone pohjana, joka oli käytössä mm Monkey:ssä siellä Suomessa. Kulkuvälineiden hinnoista ei ole vielä mitään käsitystä, mutta palaan siihen vaikka myöhemmin.