Juhlia, pommeja ja alkueläimiä

25.7. oli sitten firman family day suuressa hallissa. Tapahtuma oli järjestetty alkavaksi klo 15 suuressa ”messukeskuksessa”. Minäkin lähdin sitten puoliltapäivin töistä kotiin hakemaan Maria ja Joonaa. Kotona sitten lähtövalmistelujen aikana eräs kollegani soitti ja kehotti avaamaan uutiskanavan. Töllöttimestä päälle hyökkäsivät suuret otsikot pommeista Bangaloressa. Ei paljon naurattanut, kun kerrottiin, että 5 pommia oli räjähtänyt eripuolilla kaupunkia.
Pikkuisen pohdiskelun jälkeen päätimme kuitenkin lähteä juhlimaan. Pelipaikalle pääsimme turvallisesti ja siellä kuulimme pommien lukumäärän nousseen kahdeksaan. Olo ei ollut mikään omenainen noita uutisia kuunnellessa. Sisään kuitenkin mentiin tai päästiin, kun turvatarkastukset olivat huipussaan ja olin unohtanut henkilökorttini kotiin. Onneksi naama oli jo ehtinyt kulua firman turvamiehien verkkokalvoille. Juhlissa ensimmäiseksi huomion vei pomppulinna, missä Joona pomppi aina hikeen asti. Sitten käytiin morjenstamassa Disney-hahmoja, joita liikuskeli hallissa. Ilmapalloista saatiin myös hattu ja miekka, jonka heiluttelu tulee varmaan meillä miehillä selkäytimestä, kun onnistui ihan ensimmäisellä kerralla. Käsivarteenkin ilmestyi piirros, joka isän mielestä oli hämähäkkimies, mutta Joonan mielestä lentokone. Karikatyyripiirtäjän edessä Joona hädintuskin istui tarvittavaa aikaa, lieköhän siksi kuva ollut pikkuisen vaikeasti tunnistettavissa. Paikalliseen tyyliin hallissa musiikki raikasi ihan voimakkailla volyymillä, mutta ei se meidän perhettä suuremmin häirinnyt. Kotiinpäin lähdettiin ennen 20:30 alkanutta illallista. Pikkuisen paluumatkalla ja tässä myöhemminkin on mietityttänyt nuo pommi-iskut. Myöhemmin vielä on löytynyt ainakin yksi suutari ja lehdistä on saanut lukea uusista iskuista eri puolilla Intiaa.
Mekaanikkokin sitten kävi vaihtamassa tuon Royalin satulan sellaisiin norsunkorva-mallisiin erillisiin satuloihin. Noissa mietityttää vaan, kun se kuskin satula on aika paljon isompi ja kuitenkin mies yleensä ajaa sitä pyörää ja nainen istuu takana. Taitaa kuitenkin olla parempi menemättä tuossa pohdiskelussa pidemmälle. Sanottakoon vielä, että kannentiivistekin tuossa samalla vaihdettiin, kun kerran vuosi pikkuisen.

Tiistaiaamuna sitten Mari alkoi tuntea olonsa hiukkasen kummalliseksi ja eriö tuntui kutsuvan aika tiheään tahtiin. Maanantai-iltana olimme käyneet viemässä rekisteröintipaperit ulkomaalaistoimistoon ja tiistaina piti hakea lupalappu täällä oleskelemiseen. Keskustaan lähdimme tuossa iltapäivällä ja Marin vointi ei ollut parannut päivän aikana. Lupalappu saatiin kouraan ja offiisilta piti jatkaa Forummooliin, kun SMS:llä oli Tommy’s Hillfiger lähestynyt ilmoittaakseen suuresta alennusmyynnistä. Sain kuitenkin puhuttua, että lähdimme suoraan kotiin, joten tilanne oli vakava, kun alennetut rätit ja lumput eivät kiinnostaneet.
Mari pomppasi kotiin tultuamme suoraan vaatteet päällä vällyjen väliin ja sovitteli kuumemittaria kainaloon. Tuo digitaalinen ihme kuitenkin ehti aina sammua, kun lämpö nousi sellaista tahtia, ettei tasaista lukemaa tullut. Mitä saatiin mitattua, ennen buranan astumista kehiin, oli 40.2 celsius asteikolla, eli aivan riittävästi.

Aamulla sitten Joona vietiin päiväkotiin ja Marin kanssa sairaalaan. Mari otettiin sisään hoitolaitokseen ja tyhjentynyttä kehoa ravittiin liuoksella suoraan suoneen lisättynä antibiooteilla. Diagnoosi oli näytteiden tutkimisen jälkeen, että Marilla on alkueläimen aiheuttama amebiaasi sisällään. Ruuasta tai juomasta nuo kuulemma tulee. Päivän tiputtelun jälkeen Mari pääsi sitten kotiin, mutta illalla jätökset olivat lähes pelkkää verta, joten aamulla taas takaisin sairaalaan. Tänään taas yritetään, josko lääkkeet olisivat purreet ja olo alkaisi muuttua normaaliksi.

Kesäloma Suomessa ja paluu arkeen

Kesälomaa pitkästä aikaa tuli vietettyä Suomessa oikein kolmen viikon edestä. Tulimme jo Suomeen vähän aikaisemmin, koska tein pikkuisen töitä Suomessa. Vanhentunet viisumit kävimme myös uusimassa Helsingin Intian konsulaatissa. Jotain on tarttunut täältä Intiasta näköjään liiveihin, kun aloin tinkaamaan konsulaatissa noista viisumien pituudesta. No, hyvään kompromissiin päästiin.
Siellä oli koti odottamassa Naantalissa ja paluu entiseen oli liiankin helppoa. Joonalla alkoi leikit naapurin poikien kanssa, kuin ei olisi lainkaan ollut poissa. Mari kävi ihmettelemässä kauppojen valikoimia ja tavaramäärää ja minä senkun haahuilin vaan. No ei vaiskaan, aika loppui todella kesken. Paljon jäi tekemättä mitä olin suunnitellut ja ihmisiä näkemättä ja tapaamatta. Lähtö takaisin heinäkuun puolessa välissä ei todellakaan ollut helppoa meille kenellekään, kun joutui lähtemään uusien perunoiden, voimariinin ja sillin ääreltä.

Paluu Bangaloreen sujui tuttua Turku-Helsinki-Mumbai-Bangalore reittiä. Olin valinnut tiistain lentopäiväksi, kun kuvittelin tuolloin Mumbain koneen olevan pikkuisen tyhjempi, ja kukut. Kone oli täynnä kuin Turusen pyssy, ainakin verhon takapuoli eli turistiluokka. Emme päässeet edes istumaan rinnakkain, joten jäi pikkuisen korjattavaa ja selvitettävää ensi reissua silmälläpitäen.
”Pakollista” tuomista oli taas niin paljon, että vain oleellinen tavara mahtui mukaan. Tavaraa näytti lentokentän vastaanottotiskin vaa’an mukaan olevan yli 70 kiloa, mutta ei siihen kukaan puuttunut, lieko sitten ollut edes liikakiloja. Joonan rattaista taas pikkuisen väännettiin kättä, saako ne hyttiin vai ei. Nuo ovat kyllä tarpeelliset Mumbain päässä, missä siirtymät eivät ole kaikkein lyhyimpiä ja kone laskeutuu aamu-yöllä Suomen aikaa.
Paluussa ei paljoa ollut eksotiikkaa, kun tiesimme ihan tarkkaan mikä oli odottamassa, ehkä on hyväkin, että tämä päivittäminen vähän viivästyi, ettei tule liian kärkevästi sanottua. Joona sai pappalta paketin, jonka sai avata vasta perillä. Paketista tuli esille pienet Reino-aamutossut. Kyllä noilla kelpaa tallustella maailmalla.
Jokin pöpö napattiin kanssa tullessa, kun monsuuni on vetisimmillään. Yskittiin koko perhe kilpaa ja välillä köhä oli kotoisin aika syvältä keuhkotuubista. Muuten kaikki oli niin kuin jätettiin, paitsi maidi oli täyttänyt keittiön kaapit uudelleen lomalla tehdyn tuholaistorjunnan jälkeen.