Huh hellettä. Ei kyllä saisi valittaa, mutta näin pohjolan pojalle alkaa kyllä olla pikkuisen liikaa. Päivällä tuossa ihmettelin, mahtaako kuivahiivat kaapissa säilyä kuntoisena, kun mittari viipotti pikkuisen yli neljääkymmentä. Kesä on siis saapunut Bangaloreen. Ei näissä illoissakaan ole valittamista, äsken kun iltasatua luin, niin hieno herätyskello kertoi 30,5 olevan illan lukeman. Taustalla jyrisee ukkonen, joka toivottavasti klaaraa vähän ilmaa, kun ehkä juuri tuosta ukkosesta johtuen sähköt ovat poissa. Olemme siis varavoiman varassa ja se ei pysty noita ilmastointilaitteita pyörittämään, onneksi valot ja netti toimii sentään.
Olemme Joonan kanssa olleet miehissä kotona, kun Mari on naisten kanssa retkellä Nepalissa keskiviikosta maanantaihin. Onneksi päiväkodin varsinaisen lukukauden loputtua siellä on ollut summer camp, joten olen päässyt töihin melkein normaalisti. Yllättävän hyvin meillä on ainakin tähän asti mennyt kahdestaan, vaikka muutamia mittelöjä on käyty tuosta pomon paikasta kotona. Aika vekkuli tai kiero tuo poika osaa jo halutessaan olla, keneen mahtaa olla tullut…
Mari on tuossa aikaisemmin jo käynyt joogassa tai pitäisikö se kirjoittaa yoga, mutta meikä on pitänyt sitä lähinnä hymistelykerhona. Enpä pidä enää. Tuolla meidän kaupan yläkerrassa oli aloittanut Artistic yoga tunnit kolme kertaa viikossa ja Samulin kehotuksesta meninkin kokeilemaan. On näköjään noita joogia erilaisia, kun koulun vanha kuntopiiri tuli meikäläiselle tuosta mieleen ja paita märkänä kotiin sieltä astelin. Nyt olen pikkuisen koukussa, ja mietin miten tuota saisi sitten Suomessa jatkettua. Kolme kertaa viikossa tunnin sessio on saanut meikäläisenkin taipumaan muutaman millin enemmän kuin ennen ja huomaamaan miten ”notkeassa kunnossa” olenkaan ollut. Tämän paikallisen ryhmän gurun sivut löytyvät osoitteesta http://www.bharatthakur.com/ArtisticYoga.html
Ennen pääsiäistä oli paikallisen OWC-klubin järjestämä egg hunt. Kutsu oli avoin ja samalla tarjottaisiin aamiaista ihan sopuhintaan. Ihmetystä herätti vain se että paikka olisi yhden rouvan perheen asunnossa tai takapihalla. No eipä ihmetelty enää, kun päästiin paikalle, oli meinaan talo sen kokoinen. Etupihalla talon yhteydessä oli neljän auton talli ja kuin vahingossa oli kahden ovet auki. Sieltä sitten pilkotti pari Audia, Q7 ja A6:n, ei paha. Takapihalla oli sitten erilliset vessat sisältävä kuntoilu rakennus, ihan kunnon kokoinen uima-allas sekä lääniä munanmetsästykselle, pomppulinnalle, trampoliinille, hattara ja popcorn-koneelle yms. Jollain firmoilla on näköjään pikkuisen isommat vuokralimitit kuin meikäläisillä. Ei silti onnellinen saa olla, että on töitä, ainakin vielä. Joona oli retkestä niin innoissaan, että tuli vanhempien kauhuksi vähän holtittomasti pomppulinnasta ulos, mutta onneksi ei käynyt pahemmin.
Yhdessä paikallisessa ravintelissa yhtenä kauniina lauantaina oli näytillä entisöityjä Vespoja. Meikä heti kyypparilta kysymään mistä ne ovat kotoisin. Tarjoilija antoi kaverin yhteystiedot ja huonostihan siinä kävi, kun sulovilenmäisesti halvalla sai. ”Marilla” on nyt sitten 63-mallinen 150 kuutioinen Vespa, jolla hän on jopa harjoitellut ajamaan täällä alueella. Taitaa vaan tuo rahtaaminen Suomeen maksaa enemmän kuin tuosta maksoin, firma kun on tehnyt päätöksen ettei konttiin saa pistää enää moottoriajoneuvoja.
Elsan synttäreitä pidettiin täällä myös ja Joona sai hienon ”tatuoinnin” käteen. Nythän Elsa on jo Suomessa ja vain Samuli on tulossa takaisin ainakin toistaiseksi.
Lähdön meininkiä tuntuu täällä yleisesti olevan, mitä esim juttuja kuulostelee hiekkalaatikolla. Me expatit olemme tietyllä tavalla ajateltuna kalliimpia kuin paikalliset ja nykyisessä maailmantilassa säästöjä haetaan ymmärrettävästi joka paikasta.
Oli sitten tullut eräskin merkkipaalu kierretyksi, josta huomaa vanhentuneen. Olen ollut lukion kolmannella luokalla 25 vuotta sitten ja luokkakokous olisi ollut Laitilassa asian tiimoilta. Pikkuisen harmitti, kun en sitten päässyt mukaan, kun lälkimainingeista päätellen ihan hauskaa oli ollut.
Olemme Joonan kanssa olleet miehissä kotona, kun Mari on naisten kanssa retkellä Nepalissa keskiviikosta maanantaihin. Onneksi päiväkodin varsinaisen lukukauden loputtua siellä on ollut summer camp, joten olen päässyt töihin melkein normaalisti. Yllättävän hyvin meillä on ainakin tähän asti mennyt kahdestaan, vaikka muutamia mittelöjä on käyty tuosta pomon paikasta kotona. Aika vekkuli tai kiero tuo poika osaa jo halutessaan olla, keneen mahtaa olla tullut…
Mari on tuossa aikaisemmin jo käynyt joogassa tai pitäisikö se kirjoittaa yoga, mutta meikä on pitänyt sitä lähinnä hymistelykerhona. Enpä pidä enää. Tuolla meidän kaupan yläkerrassa oli aloittanut Artistic yoga tunnit kolme kertaa viikossa ja Samulin kehotuksesta meninkin kokeilemaan. On näköjään noita joogia erilaisia, kun koulun vanha kuntopiiri tuli meikäläiselle tuosta mieleen ja paita märkänä kotiin sieltä astelin. Nyt olen pikkuisen koukussa, ja mietin miten tuota saisi sitten Suomessa jatkettua. Kolme kertaa viikossa tunnin sessio on saanut meikäläisenkin taipumaan muutaman millin enemmän kuin ennen ja huomaamaan miten ”notkeassa kunnossa” olenkaan ollut. Tämän paikallisen ryhmän gurun sivut löytyvät osoitteesta http://www.bharatthakur.com/ArtisticYoga.html
Ennen pääsiäistä oli paikallisen OWC-klubin järjestämä egg hunt. Kutsu oli avoin ja samalla tarjottaisiin aamiaista ihan sopuhintaan. Ihmetystä herätti vain se että paikka olisi yhden rouvan perheen asunnossa tai takapihalla. No eipä ihmetelty enää, kun päästiin paikalle, oli meinaan talo sen kokoinen. Etupihalla talon yhteydessä oli neljän auton talli ja kuin vahingossa oli kahden ovet auki. Sieltä sitten pilkotti pari Audia, Q7 ja A6:n, ei paha. Takapihalla oli sitten erilliset vessat sisältävä kuntoilu rakennus, ihan kunnon kokoinen uima-allas sekä lääniä munanmetsästykselle, pomppulinnalle, trampoliinille, hattara ja popcorn-koneelle yms. Jollain firmoilla on näköjään pikkuisen isommat vuokralimitit kuin meikäläisillä. Ei silti onnellinen saa olla, että on töitä, ainakin vielä. Joona oli retkestä niin innoissaan, että tuli vanhempien kauhuksi vähän holtittomasti pomppulinnasta ulos, mutta onneksi ei käynyt pahemmin.
Yhdessä paikallisessa ravintelissa yhtenä kauniina lauantaina oli näytillä entisöityjä Vespoja. Meikä heti kyypparilta kysymään mistä ne ovat kotoisin. Tarjoilija antoi kaverin yhteystiedot ja huonostihan siinä kävi, kun sulovilenmäisesti halvalla sai. ”Marilla” on nyt sitten 63-mallinen 150 kuutioinen Vespa, jolla hän on jopa harjoitellut ajamaan täällä alueella. Taitaa vaan tuo rahtaaminen Suomeen maksaa enemmän kuin tuosta maksoin, firma kun on tehnyt päätöksen ettei konttiin saa pistää enää moottoriajoneuvoja.
Elsan synttäreitä pidettiin täällä myös ja Joona sai hienon ”tatuoinnin” käteen. Nythän Elsa on jo Suomessa ja vain Samuli on tulossa takaisin ainakin toistaiseksi.
Lähdön meininkiä tuntuu täällä yleisesti olevan, mitä esim juttuja kuulostelee hiekkalaatikolla. Me expatit olemme tietyllä tavalla ajateltuna kalliimpia kuin paikalliset ja nykyisessä maailmantilassa säästöjä haetaan ymmärrettävästi joka paikasta.
Oli sitten tullut eräskin merkkipaalu kierretyksi, josta huomaa vanhentuneen. Olen ollut lukion kolmannella luokalla 25 vuotta sitten ja luokkakokous olisi ollut Laitilassa asian tiimoilta. Pikkuisen harmitti, kun en sitten päässyt mukaan, kun lälkimainingeista päätellen ihan hauskaa oli ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti