Helmikuun 28 päivä oli sitten päiväkodissa first annual day celebration. Vanhemmille oli jo etukäteen tullut ohjeet millaisiin vetimiin lapsi pitäisi pukea kyseisenä päivänä ja garderoobia piti jopa käydä ennakkoon näyttämässä ja hyväksyttämässä. Joonalle tämä tarkoitti valkoista kauluspaitaa rusettia ja mustia pitkiä housuja sekä mustia kenkiä. Ei ollut mikään turhan helppo nakki hommata noita täältä, mutta onneksi viimeinen puuttuva osa rusetti löytyi ”tyylitietoisen” Höynälän vaatekaapista. Vanhempien kukkarolla myös käytiin sponssaamaan juhlien järjestelyjä. Harjoitukset olivat käynnissä jo hyvän aikaa ennen varsinaista h-hetkeä, mutta kyselyistä huolimatta, ei kotona saanut selvää kuvaa tulevista tapahtumista.
Juhlapäivän koittaessa oli päiväkodin viereiselle tontille pykätty pystyyn iso teltta, jonka yhdessä päässä oli esiintymislava ja onneksi toinen pääty oli auki. Lapset vietiin paikalle jo etukäteen ja pääasiassa vanhemmista koostunut juhlayleisö valui paikalle vähän myöhemmin. Teltassa todella tarkeni ja ennen kuin esitykset alkoivat, oli vuorossa juhlapuhe ja kunniavieraan kiitospuhe. Kaiken kruunasi vielä paikalle hankittu videokuvaaja, jolla oli kameransa päällä ainakin 200 wattinen halogeeni sokeeraamassa ja lämmittämässä mukavasti vielä tuota tunnelmaa.
Tanssi ja lauluesitysten alkaessa nuo sivuasiat melkein unohtuivat ja ei voinut kuin ihaillen seurata lasten touhuja. Kovan työn opettajat olivat nähneet, kun koreografioita katsoi ja ihmetteli. Joonakin oli ainakin kolmessa numerossa mukana ja yhdessä vielä aika keskeisessä. En tiedä mistä oli oppi tullut, mutta kumarrukset olivat päivän syvimmät aina taputusten alkaessa.
Lopuksi oli vielä ruokaa ja kakkua tarjolla, joten suuhun jäi todella hyvä maku.
Myöhemmin sitten saatiin vielä ostaa tuo kuvattu video ja valokuvia päivästä.
Juhlapäivän koittaessa oli päiväkodin viereiselle tontille pykätty pystyyn iso teltta, jonka yhdessä päässä oli esiintymislava ja onneksi toinen pääty oli auki. Lapset vietiin paikalle jo etukäteen ja pääasiassa vanhemmista koostunut juhlayleisö valui paikalle vähän myöhemmin. Teltassa todella tarkeni ja ennen kuin esitykset alkoivat, oli vuorossa juhlapuhe ja kunniavieraan kiitospuhe. Kaiken kruunasi vielä paikalle hankittu videokuvaaja, jolla oli kameransa päällä ainakin 200 wattinen halogeeni sokeeraamassa ja lämmittämässä mukavasti vielä tuota tunnelmaa.
Tanssi ja lauluesitysten alkaessa nuo sivuasiat melkein unohtuivat ja ei voinut kuin ihaillen seurata lasten touhuja. Kovan työn opettajat olivat nähneet, kun koreografioita katsoi ja ihmetteli. Joonakin oli ainakin kolmessa numerossa mukana ja yhdessä vielä aika keskeisessä. En tiedä mistä oli oppi tullut, mutta kumarrukset olivat päivän syvimmät aina taputusten alkaessa.
Lopuksi oli vielä ruokaa ja kakkua tarjolla, joten suuhun jäi todella hyvä maku.
Myöhemmin sitten saatiin vielä ostaa tuo kuvattu video ja valokuvia päivästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti