Tällä kertaa lähdin matkaan naisporukalla ja Petri jäi kotiin Joonan kanssa. Lähtö oli aamulla varhain ja lensimme Delhin kautta Katmanduun. En odottanut matkalta paljoakaan, en osannut aavistaa kuinka paljon tällä äärimmäisen köyhällä maalla on tarjottavaa.
Katmandussa kävelimme kapeilla kujilla ja kävimme myös paikallisessa matkatoimistossa varaamassa auton sekä kuskin seuraavalle päivälle. Aamulla lähdimme matkaan määränpäänä Nagarkot ja pian lähdön jälkeen saimme todeta, että tiet ovat vieläkin huonommassa kunnossa kuin Bangaloressa ja ruuhkia riitti myös täällä. Tutustuimme matkalla Unescon maailmanperintökohteeseen Bhaktapurin vanhaan kaupunkiin ja täytyy myöntää, että paikka oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Palkkaamamme opas kertoili paikan historiasta ja huomasin kameran muistikortin täyttyvän vinhaa vauhtia. Matka jatkui Nagarkotiin, josta löytyy useita armeijan alueita piikkilanka-aitojen takana, mutta jota myös pidetään yhtenä parhaana Katmandun laakson paikkana vuorien katseluun. Kirkkaalla säällä varmimmin syys-tammikuussa maisemat ovat kuvien perusteella aivan uskomattoman kauniit, mutta meille osui pilvinen päivä, joten tyydyimme parin tunnin patikointiin sekä Himalajan vuorijonojen ja Mt. Everestin katseluun kuvista…
Seuraavana aamuna hyppäsimme taksiin ja lähdimme tutustumaan Katmandun lukuisiin nähtävyyksiin. Ensin oli vuorossa buddhalaisten pyhiimpiin paikkoihin lukeutuva Boudhanath Stupa, seuraavaksi Hindujen Pashupatinath temppeli. Temppelin edustalla kulkee tosi likainen, mutta samalla myös tosi pyhä joki ja joen rannalla hindut polttavat kuolleiden omaistensa ruumiit. Oppaan kertoman mukaan, jos vainaja on perheen isä sytyttää perheen vanhin poika tulen vainajan suusta ja vastaavasti äidin kohdalla perheen nuorin poika sytyttää tulen. Temppelin edustalla polttaminen on kalliimpaa, kun taas sillan toisella puolella toimitus on halvempaa. Vainajia tuotiin sillan molemmille puolille ja seremonioita seurasivat sekä paikalliset että turistit joen vastarannan rinteeltä. Vastarannan jyrkkään kallioseinämään on rakennettu myös ”asuntoja”, joissa pyhät miehet asuvat.
Seuraavalle päivälle varasimme jälleen auton ja matkasimme Kakaniin, toiseen vuoristokylään. Edelleen toiveena oli nähdä lumihuippuiset vuoret ja tällä kertaa meitä onnisti. Näimme mm. Ganesh huiput, jotka kohoavat reiluun 7.000 m. Kakanissa saimme palkattua kylän opettajan oppaaksemme ja kiertelimme alueella muutaman tunnin. Kyllä alkoi patikointi jo tuntua jaloissa, kun Bangaloressa on tottunut autokyytiin ovelta ovelle ja hyötyliikunta on täysin mahdotonta.
Loppuajan vietimme Katmadussa ja kävimme vielä tutustumassa aivan kaupungin kyljessä sijaitsevassa Patanin kaupungissa. Patanin Durbar Square oli todella vaikuttava, mutta täytyy sanoa, että puolet jäi näkemättä, kun olo oli hieman heikko. Liekö ollut sitten edellisenä iltana nautittu ruoka tai mikä lie, mutta kyllä hotellihuoneen sänky oli paras paikka loppupäiväksi. Onneksi mukana oli vadelma-mustikka keittoja, niin sain syötyä muutakin kuin keitettyä riisiä. Seuraavana aamuna olo oli jo huomattavasti parempi ja pääsin vielä ostoksille ennen paluulentoa. Kotiin pääsimme lopulta myöhään maanantai iltana, kiitos loistavalle matkaseuralle.
Seuraava pätkä on lainattu Iltalehden matkailuosiosta. Tässä kiteytettynä niitä asioita, mitä olen nähnyt sekä kokenut ja yrittänyt prosessoida mielessäni.
Vishnumat-joen varrella sijaitseva temppelialue on kuin satukirjasta. Päätemppeli Pashupatinath muistuttaa koristeellisuudessaan ja näyttävyydessään linnaa. Alueella kuljeskelevat pyhät miehet eli shadut voisivat hyvin olla taruolentoja. Shadut ovat selvästi ylpeitä pitkistä sotkuisista kutreistaan ja napaan asti ulottuvista parroistaan. Elantonsa he saavat matkailijoiden maksamista pienistä kuvauspalkkiosta. Osa miehistä on kehittänyt sitä varten erityisiä ohjelmanumeroita, toiset tyytyvät sukimaan pitkiä viiksiään. Joillekin riittää paikallaan istuskelu pienessä hasishuurussa. Joessa polskuttavat, riemusta kiljuvat lapset palauttavat todellisuuteen. Virran vietäväksi heitetyt kukat täplittävät auringossa kimaltavaa vettä. Joen rannalla savuavat vainajien palavat ruumiit.Keskustan Thamel-alueella elämä on ihan erilaista. Kaupungissa vierailevat matkailijat ovat valinneet sen oleskelu- ja kohtauspaikakseen. Eikä ihme, sillä kaikki tarpeelliset palvelut ovat siellä käden ulottuvilla. Edulliset pikkuhotellit, kahvilat, baarit ja ruokapaikat sijaitsevat lähes vieri vieressä. Ilmassa on rentoa seikkailun makua. Monet matkailijoista ovat lähdössä vuoristovaellukselle tai jo tulossa sieltä. Osalla kulkijoista on selvästi takanaan useamman kuukauden kiertolaiselämä. Alue kuhisee kaupustelijoita ja katukauppiaita. Erityisen suosittuja ovat tiibetiläiset Thanka-maalaukset. Katmandussa on kymmeniä liikkeitä, jotka ovat erikoistuneet näihin uskonnollisaiheisiin käsinmaalattuihin töihin. Hehkuvat värit ja pienet yksityiskohdat tekevät maalauksista todellisia taideteoksia.Katmandun kaduilla köyhyys elää rinnan vanhan loiston kanssa. Vaatimattomat talohökkelit, viimeisiään vetelevät autonromut ja niukalla toimeentulolla elävät ihmiset hallitsevat yleisilmettä. Siitä huolimatta löytyy alueita, joissa näkyy seudun muinainen vauraus. Kaupungissa ja sen ympäristössä on kolme erilaista vanhan kaupungin aluetta, joissa voi palata hetkeksi menneeseen. Näissä 1100–1700 -luvuilla rakennetuissa keskuksissa ovat aikoinaan sijainneet kuninkaiden palatsit. Linnat, lukemattomat temppelit ja muut uljaat rakennukset kertovat menneestä kukoistuksesta. Kiehtovia yksityiskohtia ja koristuksia ei ole säästelty. Nykyään kaikki alueet ovat Unescon suojelukohteita.Bhaktaburin vanha kaupunki on laajin ja vaikuttavin. Kuninkaalliset eivät tosin enää asu siellä, ja palatsin sisäpihan uima-allas on paksun leväkerroksen peitossa. Turistien matkamuistomyymälät ja ravintolat ovat valitettavasti löytäneet tiensä tähänkin maailmankolkkaan. Muuten elämä muistuttaa vanhoja aikoja. Aukiolla kuivatellaan viljaa auringossa, ja vieressä ahertavat savenvalajat ruukkujensa kanssa. Kadunkulmassa ruohotupsua nyhtävä lehmä sulautuu ympäristöön ohimatelevaa autoa paremmin. Temppelin yläportaat osoittautuvat mainioksi tarkkailupaikaksi. Alhaalla hyöriviä ihmisiä eivät tapittavat silmäparit häiritse. Voi seurata naisjoukkoa, joka on kokoontunut katualtaaseen pesemään pyykkiä. Tai talutusnuorassa kävelevää lammasta. Voi myös sulkea silmänsä ja kuunnella kaupungin kuhinaa, joka ei koskaan täysin hiljene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti