Intia vietti itsenäisyyspäivää 15. elokuuta. Tämä oli Intian kuudeskymmenes itsenäisyyspäivä ja samalla kansallinen vapaapäivä. Sai meikäläinenkin tehtyä pikkuisen rästiin jääneitä hommia. Lehdistö oli kansallisromanttista hehkutusta pullollaan, kadut ja autot oli koristeltu pienillä ja vähän suuremmilla Intian lipuilla. Eli joka tuutista tuli Intiaa ja miten kaikkien on kannettava kortensa kekoon maan puolesta. Jännä nähdä miten asiat ovat esim. kymmenen vuoden päästä, jos esimerkiksi Intialaisten vauhti pysyy yhtä kovana. Onhan ihan viime viikkoina uutisoitu it-firmojen myynnistä USA:ssa ja Euroopassa Intialaisille. Puhutaanhan jopa Jaguaarin ja Land Roverin myymisestä Intialaiselle Tata:lle.
Kävin sitten tiistaina 14. päivä katsomassa taloa. Siellä oli maalarit hommissaan ja siistiä pintaa tuli. Yläkerta oli jo maalattu. Rappukäytävä ja alakerta odottivat vuoroaan. Nyt kun edelliset vuokralaiset olivat muuttaneet pois, niin uskalsin köntätäkin hieman. Tuolla tarkastuksella ei löytynyt homehtuneita keittiönkaappeja tai muuta sellaista. Oli helpottavaa huomata, ettei vielä ainakaan löytynyt mitään ikäviä yllätyksiä. Vähän ihmetytti tuo paikallinen tapa olla suojaamatta lattioita. Marmori oli pilkullinen kuin dalmatialaisen selkä. Onneksi puuosat, kuten rappujen kaiteet olivat sentään peitetty. Ehkä se on vaan sitten niin, että se suojapaperi maksaa enemmän, kuin tuon lattian puhtaaksi jynssäyttäminen.
Marmoria täällä käytetään, kuin Alvar Finlandia-talon seinissä eli joka paikassa. Onneksi Joona voi olla täällä paljain jaloin, kun muuten tulisi varmaan pito-ongelmia. Allekirjoitettua vuokrasopimusta en ole vieläkään nähnyt, mutta en nyt usko, että tuota huushollia maalaajineen välittäjä ihan lämpimikseen tuli mulle näyttämään. Avaimet pitäisi nyt olla hyppysissä 21. päivä, mutta katsotaan nyt.
Toisaalta olisi ihan hyvä saada nuo avaimet, kun konttimme tullaus on käynnissä parhaillaan. Huolitsijafirman kaveri kävi firmamme aulassa tapaamassa meikäläistä perjantaina. Otti meikäläisen nimmarin ainakin viiteentoista eri paikkaan ja vei passin. Juu luit oikein, passi meni, se kun tarvitaan siellä tullauksessa. Tässä sitä nyt ollaan laittomana siirtolaisena täällä (ehkä ei nyt sentään) ja pois ei pääse kuin uimalla. Taitaisi vaan voimat loppua räpiköidessä, vaikka tuossa hotellin altaalla onkin tullut kuviokelluttua.
Keskiviikkona pitäisi sitten olla tullauksen valmis ja elektroniikkalaitteiden sarjanumerot tarkistettu. Ainakin muilla oli vaan sellaiset laatikot avattu, mitkä olivat sisältäneet elektroniikka tuotteita. Tiukalle menee tuo aikataulutus, joten talon olisi hyvä olla kondiksessa tiistaina.
Ihan hyvä olisi päästä pois täältä viiden tähden vankilasta. Hotelli on aina hotelli ja asunto on asunto. Mietiskelin tuossa juuri, että ihminen on tapojensa vanki. Meikäläinenkin on syönyt joka aamu melkein samanlaista aamiaista. Tarjoilijat tietävät jo tuoda osan valmiiksi, kun ilmestyn aamiaisravintolaan. Kyllä jotain pitäisi tehdä, on meikäläisen luonteenvastaista olla ennalta arvattavissa.
Pankissakin tuli käytyä, kun luottoyhtiöt olivat muistaneet tuoda Naantalin kotiin laskuja ja asuntolaina odottaa lyhennystä. En ole vielä saanut paikallista luottokorttia ja kuitenkin tiettyjä juttuja on pitänyt maksaa. Palkka taas tulee paikalliselle tilille, joten jotain on tehtävä, kun ei viitsi kokeilla löytääkö vouti meikäläisen täältä saakka.
Minulla kun on tietty menneisyys noiden ylinopeussakkojen suhteen ja sen myötä väliaikaiseen kortittomuuteen. Kävin mielessäni pientä ajatusleikkiä ennen lähtöäni; jos olisin jäänyt Suomessa kiinni ylinopeudesta (mitä en nykyään kylläkään enää aja) ja kortti olisi taas otettu joksikin aikaa pois ja sakkoa päälle roppakaupalla. Kortilla en täällä tee mitään, kun en saa ajaa, mutta olisiko maksamattomat sakot ilmoitettu mm maahantuloviranomaisille ja meikäläinen lyöty rautoihin heti Suomeen tullessa. No, tätä en saa koskaan tietää, onnekseni.
Takaisin pankkiasiaan. Nettipankkitunnukset sain kyllä paikallisesta citipankista, ei mitään. Rahan siirtäminen ulkomaille ei vaan onnistukaan sen avulla. Jotta rahoja saa siirrettyä ulkomaille, pitää olla erilaisia todistuksia. Todistus, että olet tienannut tuon rahan, todistus, että siitä summasta on verot maksettu. Selvitys miksi rahoja täytyy siirtää ulkomaille (en uskaltanut tuohon kirjoittaa, että vaimo kotimaassa you know). Sekä allekirjoitus noin viiteen paperiin, kopio passista, viisumista sekä oleskeluluvasta. Siinä sitten hyvässä uskossa, että kaikki tarvittavat paperit ovat matkassa, pankin konttorille. Tällaista asiaa ei hoidettukaan ihan tavallisella tiskillä vaan erillisessä asiakaspalveluoffiisilla. Siellä käytävän perälle ja vasemmalle. Ei mitään löysin perille ja istahdin kirjoituspöydän asiakkaan puolelle. Sain täytettäväksi nipun papereita. Siinä täyttäessäni henkilökohtaisia tietojani alkoi porukkaa lapata vasemmalta ja oikealta. Mitä sitä nyt tuhlaamaan pankkivirkailijan aikaa, kun kerran täyttelin papereita siinä. Oli vaan vähän vierasta näin Suomalaiselle, että en ollutkaan yksin siinä vaan samanaikaisesti lopetettiin jonkun tili ja jollekin etsittiin kortin hukkunutta tunnuslukua. Siinä meikäläinen yritti sitten peitellä papereitaan ja täyttää niitä samalla, huh huh. Summa summarum parin päivän päästä rahat häipyi tililtä ja nyt vaan odotellaan ilmestyykö ne tutulle Suomalaiselle tilille. Aivan vakuuttunut en asiasta ole.
Paikallisen sim-kortin hommasin myös Marille. Tämä tapahtui niin, että assistentti pyysi paikallisen operaattorin edustajan käymään tuohon paljon nähneeseen firman aulaan. Kaveri tuli ja taas tarvittiin kymmenkunta allekirjoitusta eri papereihin, passista ja viisumista kopio sekä passikuva meikäläisestä. Laskutuksen hoitamiseksi tarvittiin peruutettu shekki. Eli nyt meikäläinen on astunut ajassa 20 vuotta taaksepäin ja siirtynyt shekkiaikaan. Meikäläinen teetätti itsestään ensimmäisellä viikolla 30 passikuvaa ja ne tuntuvat hupenevan tässä silmissä joka paikkaan.
Kiitos kaunis kaikille kommentoineille. Mukava huomata, ettei tämä ole ollut vain meikäläisen itselle tekemää amatööriterapiaa, vaan joku tätä lukeekin.
Kävin sitten tiistaina 14. päivä katsomassa taloa. Siellä oli maalarit hommissaan ja siistiä pintaa tuli. Yläkerta oli jo maalattu. Rappukäytävä ja alakerta odottivat vuoroaan. Nyt kun edelliset vuokralaiset olivat muuttaneet pois, niin uskalsin köntätäkin hieman. Tuolla tarkastuksella ei löytynyt homehtuneita keittiönkaappeja tai muuta sellaista. Oli helpottavaa huomata, ettei vielä ainakaan löytynyt mitään ikäviä yllätyksiä. Vähän ihmetytti tuo paikallinen tapa olla suojaamatta lattioita. Marmori oli pilkullinen kuin dalmatialaisen selkä. Onneksi puuosat, kuten rappujen kaiteet olivat sentään peitetty. Ehkä se on vaan sitten niin, että se suojapaperi maksaa enemmän, kuin tuon lattian puhtaaksi jynssäyttäminen.
Marmoria täällä käytetään, kuin Alvar Finlandia-talon seinissä eli joka paikassa. Onneksi Joona voi olla täällä paljain jaloin, kun muuten tulisi varmaan pito-ongelmia. Allekirjoitettua vuokrasopimusta en ole vieläkään nähnyt, mutta en nyt usko, että tuota huushollia maalaajineen välittäjä ihan lämpimikseen tuli mulle näyttämään. Avaimet pitäisi nyt olla hyppysissä 21. päivä, mutta katsotaan nyt.
Toisaalta olisi ihan hyvä saada nuo avaimet, kun konttimme tullaus on käynnissä parhaillaan. Huolitsijafirman kaveri kävi firmamme aulassa tapaamassa meikäläistä perjantaina. Otti meikäläisen nimmarin ainakin viiteentoista eri paikkaan ja vei passin. Juu luit oikein, passi meni, se kun tarvitaan siellä tullauksessa. Tässä sitä nyt ollaan laittomana siirtolaisena täällä (ehkä ei nyt sentään) ja pois ei pääse kuin uimalla. Taitaisi vaan voimat loppua räpiköidessä, vaikka tuossa hotellin altaalla onkin tullut kuviokelluttua.
Keskiviikkona pitäisi sitten olla tullauksen valmis ja elektroniikkalaitteiden sarjanumerot tarkistettu. Ainakin muilla oli vaan sellaiset laatikot avattu, mitkä olivat sisältäneet elektroniikka tuotteita. Tiukalle menee tuo aikataulutus, joten talon olisi hyvä olla kondiksessa tiistaina.
Ihan hyvä olisi päästä pois täältä viiden tähden vankilasta. Hotelli on aina hotelli ja asunto on asunto. Mietiskelin tuossa juuri, että ihminen on tapojensa vanki. Meikäläinenkin on syönyt joka aamu melkein samanlaista aamiaista. Tarjoilijat tietävät jo tuoda osan valmiiksi, kun ilmestyn aamiaisravintolaan. Kyllä jotain pitäisi tehdä, on meikäläisen luonteenvastaista olla ennalta arvattavissa.
Pankissakin tuli käytyä, kun luottoyhtiöt olivat muistaneet tuoda Naantalin kotiin laskuja ja asuntolaina odottaa lyhennystä. En ole vielä saanut paikallista luottokorttia ja kuitenkin tiettyjä juttuja on pitänyt maksaa. Palkka taas tulee paikalliselle tilille, joten jotain on tehtävä, kun ei viitsi kokeilla löytääkö vouti meikäläisen täältä saakka.
Minulla kun on tietty menneisyys noiden ylinopeussakkojen suhteen ja sen myötä väliaikaiseen kortittomuuteen. Kävin mielessäni pientä ajatusleikkiä ennen lähtöäni; jos olisin jäänyt Suomessa kiinni ylinopeudesta (mitä en nykyään kylläkään enää aja) ja kortti olisi taas otettu joksikin aikaa pois ja sakkoa päälle roppakaupalla. Kortilla en täällä tee mitään, kun en saa ajaa, mutta olisiko maksamattomat sakot ilmoitettu mm maahantuloviranomaisille ja meikäläinen lyöty rautoihin heti Suomeen tullessa. No, tätä en saa koskaan tietää, onnekseni.
Takaisin pankkiasiaan. Nettipankkitunnukset sain kyllä paikallisesta citipankista, ei mitään. Rahan siirtäminen ulkomaille ei vaan onnistukaan sen avulla. Jotta rahoja saa siirrettyä ulkomaille, pitää olla erilaisia todistuksia. Todistus, että olet tienannut tuon rahan, todistus, että siitä summasta on verot maksettu. Selvitys miksi rahoja täytyy siirtää ulkomaille (en uskaltanut tuohon kirjoittaa, että vaimo kotimaassa you know). Sekä allekirjoitus noin viiteen paperiin, kopio passista, viisumista sekä oleskeluluvasta. Siinä sitten hyvässä uskossa, että kaikki tarvittavat paperit ovat matkassa, pankin konttorille. Tällaista asiaa ei hoidettukaan ihan tavallisella tiskillä vaan erillisessä asiakaspalveluoffiisilla. Siellä käytävän perälle ja vasemmalle. Ei mitään löysin perille ja istahdin kirjoituspöydän asiakkaan puolelle. Sain täytettäväksi nipun papereita. Siinä täyttäessäni henkilökohtaisia tietojani alkoi porukkaa lapata vasemmalta ja oikealta. Mitä sitä nyt tuhlaamaan pankkivirkailijan aikaa, kun kerran täyttelin papereita siinä. Oli vaan vähän vierasta näin Suomalaiselle, että en ollutkaan yksin siinä vaan samanaikaisesti lopetettiin jonkun tili ja jollekin etsittiin kortin hukkunutta tunnuslukua. Siinä meikäläinen yritti sitten peitellä papereitaan ja täyttää niitä samalla, huh huh. Summa summarum parin päivän päästä rahat häipyi tililtä ja nyt vaan odotellaan ilmestyykö ne tutulle Suomalaiselle tilille. Aivan vakuuttunut en asiasta ole.
Paikallisen sim-kortin hommasin myös Marille. Tämä tapahtui niin, että assistentti pyysi paikallisen operaattorin edustajan käymään tuohon paljon nähneeseen firman aulaan. Kaveri tuli ja taas tarvittiin kymmenkunta allekirjoitusta eri papereihin, passista ja viisumista kopio sekä passikuva meikäläisestä. Laskutuksen hoitamiseksi tarvittiin peruutettu shekki. Eli nyt meikäläinen on astunut ajassa 20 vuotta taaksepäin ja siirtynyt shekkiaikaan. Meikäläinen teetätti itsestään ensimmäisellä viikolla 30 passikuvaa ja ne tuntuvat hupenevan tässä silmissä joka paikkaan.
Kiitos kaunis kaikille kommentoineille. Mukava huomata, ettei tämä ole ollut vain meikäläisen itselle tekemää amatööriterapiaa, vaan joku tätä lukeekin.
2 kommenttia:
"Laskutuksen hoitamiseksi tarvittiin peruutettu shekki." Mahtaako tuossa olla typo vai jäikö jotain huomaamatta?
Omat tuliaiset ei ole vielä ilmaantunut Finskin järjestelmään vaikka Finnair Cargolta tunnustivat logistiikkafirmasta saadun numerosarjan olevan heidän "avaruudestaan". Pitänee siis odotella vielä ja pollata Bangaloren päästä...
--pana
Tossa kun on toi kuva noista sisätiloista niin siellä taustalla on joku heebo ?? Onkos siellä palvelusväkeä passissa vaikka talossa ei asuta vaan otatteko ko kaiffarin alivuokralle ????
Vai huomasitkos edes että siellä oli joku muukin .... spooky !
-Martsa-
Lähetä kommentti