26. Marraskuuta illalla alkoi sitten Mumbaissa paukkua. Meidät tieto tavoitti vasta seuraavan päivän aamuna. Paikallinen uutisointi raportoi terroristi-iskuista ja kuinka terroristit tietoisesti olivat hakeneet ulkomaalaisia kohteita, nimettynä erikoisesti englantilaiset ja yhdysvaltalaiset. Tiedotusvälineet mässäilivät alkupäivän suorilla reportaaseilla paikanpäältä kunnes tilanne meni ehkä paikallisestikin liian raa’aksi ja suora lähetys keskeytettiin. Tilanne saatiin aisoihin parissa päivässä, jolloin uhriluku oli noussut 173:een. Yksi terroristi kymmenestä osallistuneesta saatiin elävänä kiinni ja kuulusteluista tihkuneiden tietojen mukaan toinen mokoma olisi koulutettu Intian iskuihin samalla kertaa kuin heidät? Turvatoimia on siis kiristetty ympäri Intiaa ja olo ei ole ollut niin kotoinen ja turvallinen. Lentokentät ovat melkein jatkuvassa hälytystilassa ja turvallisuuden on viestitty vietävän äärimmilleen.
Kaiken tämän keskellä aloimme suunnitella reissua Goa:lle, kun Mari täyttäisi pian Suomen merkkipäivän jälkeen pyöreitä, sekä tiistai 9.12. olisi vapaapäivä täällä Karnatakassa.
Lennon buukkaamisessa ei ollut suurempia ongelmia ja hyvätasoinen majoituskin löytyi helposti. Perjantaina kävi pikkuisen ajatuksissa olisiko sitä turvallista kuitenkaan näyttää naamaansa lentokentällä ja lentokoneessa, mutta päätimme lähteä lauantaina matkaan. Kentän kulmalle oli pystytetty niittykasematti ja sotilaita oli siellä passissa hiekkasäkkien takana. Kentällä myös turvatarkastuksia oli tavallista enemmän ja huomasin vasta jälkeenpäin kuinka tyhjältä kenttä vaikuttaa kuvassa, jonka nappasin Joonasta.
Goa oli joo, no olihan se hieno, mutta ei mitenkään erikoinen mielestäni. Johtopäätökset voivat olla myös liian hätäisiä, niinkuin kuvaan kuuluu, perustuen matkaan lentokentältä lomahotelliin; hotellimakoiluun ja paluumatkaan. Kaiken lisäksi Venäläiset näyttivät löytäneen paikan, melkein luuli olevansa Anttilassa 90-luvun alussa. Kyltit ja ruokalistat olivat jopa kyyrisin aakkosin. Kolmisen vuorokautta sitten tuli rentouduttua, juhlittua itsenäisyyttä, synttäreitä ja ennen kaikkea uitua sekä altaassa että meren kuohuissa.
Joulun odotus on todenteolla alkanut, kun tänä vuonna starttaamme kohti Suomea 16.12. ja kuulopuheiden mukaan joulupukkikin osaa etsiä meitä sieltä suunnalta, mikäli pappaan on uskominen. Pitänee yrittää josko jonkun kulkuneuvon saisi jostain allensa.
Kaiken tämän keskellä aloimme suunnitella reissua Goa:lle, kun Mari täyttäisi pian Suomen merkkipäivän jälkeen pyöreitä, sekä tiistai 9.12. olisi vapaapäivä täällä Karnatakassa.
Lennon buukkaamisessa ei ollut suurempia ongelmia ja hyvätasoinen majoituskin löytyi helposti. Perjantaina kävi pikkuisen ajatuksissa olisiko sitä turvallista kuitenkaan näyttää naamaansa lentokentällä ja lentokoneessa, mutta päätimme lähteä lauantaina matkaan. Kentän kulmalle oli pystytetty niittykasematti ja sotilaita oli siellä passissa hiekkasäkkien takana. Kentällä myös turvatarkastuksia oli tavallista enemmän ja huomasin vasta jälkeenpäin kuinka tyhjältä kenttä vaikuttaa kuvassa, jonka nappasin Joonasta.
Goa oli joo, no olihan se hieno, mutta ei mitenkään erikoinen mielestäni. Johtopäätökset voivat olla myös liian hätäisiä, niinkuin kuvaan kuuluu, perustuen matkaan lentokentältä lomahotelliin; hotellimakoiluun ja paluumatkaan. Kaiken lisäksi Venäläiset näyttivät löytäneen paikan, melkein luuli olevansa Anttilassa 90-luvun alussa. Kyltit ja ruokalistat olivat jopa kyyrisin aakkosin. Kolmisen vuorokautta sitten tuli rentouduttua, juhlittua itsenäisyyttä, synttäreitä ja ennen kaikkea uitua sekä altaassa että meren kuohuissa.
Joulun odotus on todenteolla alkanut, kun tänä vuonna starttaamme kohti Suomea 16.12. ja kuulopuheiden mukaan joulupukkikin osaa etsiä meitä sieltä suunnalta, mikäli pappaan on uskominen. Pitänee yrittää josko jonkun kulkuneuvon saisi jostain allensa.
Paluu näihin kuvioihin tapahtuu sitten seuraavan vuoden puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti