Malesian loppumatka ei mennytkään niin vauhdikkaasti ja hienosti kuin alku. Aluksi sain tiedon, että äidin tila oli huomattavasti huonontunut ja pari päivää myöhemmin tuli tieto hänen nukkuneen pois.
Tällaisiin juttuihin ei osaa koskaan varautua ja jotenkin isku tuli vasten kasvoja vielä voimakkaammin, kun olimme kaukana poissa kotoa.
Näin parin kuukauden ja hautajaistenkin jälkeen, en ole täysin varma olenko sisäistänyt asiaa täysin vielä. Äidin hoito oli myös viimeaikoina täysin sisarieni ja veljeni varassa, ja tuokin juttu ei ole kaikkein helpoin itselle myönnettäväksi. Isän hautajaisin tulin silloin joskus Japanista ja nyt äidin hautajaisiin tultiin Intiasta. Tilaisuus oli hieno ja pappi puhu kauniisti, mikäli nyt oikein muistan. Kyllä nuo ovat kaikenpuolin aina raskaat kinkerit.
Joona täytti myös Suomen reissun aikana kolme vuotta ja vastapainoksi seuraavana viikonloppuna pidettiin synttäreitä. Mielessä kävi myös, että alkuperäinen sopimus olisi nyt loppunut. Joona pääsi myös jäähalliin kokeileman ensikertaa luistimia ja poika piti parkuvana raahata pois, kun ei olisi millään halunnut lopettaa sirklaamista. Paluu Bangaloreen ei ollut nyt mitenkään helppo. Onneksi Marin vanhemmat tulivat samaa matkaa meille kylään. Lähdin siitä sitten parin kotona vietetyn päivän jälkeen jenkkeihin koulutettavaksi ja muut jäivät seikkailemaan Intiaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti