

Joonan leikkikoulu aloitti kesäloman 17.4 ja jatkuu taas kesäkuun alussa. Täällä on siis kesä.
Sen kyllä huomaakin lämpötilasta, se kun alkaa olla enemmän kuin meikäläisen ikä. Ehkä liioittelen pikkuisen, mutta kyllä täällä on yli 40 asteisia päiviä ollut. Lämpötila ei sitten pahemmin laske yölläkään, joten pikku hiki puntissa täällä saa kokoajan käyskennellä.
Päiväisten virikkeiden puuttuminen on antanut haasteita Marille, miten aktivoida Joonaa. Poika alkaa olla siinä iässä, että pieni uhmaikä puskee päälle. Yleisin käytettävä lause tuntuu olevan - ei kai. Hienoa on havaita se, että poika on oppinut uimaan kellukkeilla ja polskuttelee koiraa ihan mallikkaasti.
Iskä on äidin kauhuksikin aloittanut pojan musiikkikasvatuksen. Aika laaja-alaisesti ollaan käyty musiikkikirjastoa läpi painottuen kuitenkin lastenlauluihin. Pienen nokipojan ohella tuntuu muunkinlainen musiikki kolahtavan. Esim Pearl Jam:n State of Love and Trust toimii kuin väärä raha ja Tehosekoittimen lyriikoita kuunnellaan tarkkaan. Orf:n Carmina Buranaa ei sentään ole vielä kokeiltu.
Huhtikuussa oli ihan mukavasti vieraita, tai tuttuja siis Suomesta käymässä. Outi ja Timo piipahtivat vajaan viikon reissulla. Timo tosin teki töitä melkein koko matkan ajan. Marjo-sisko ja kummityttöni Katja olivat myös käymässä täällä. Katjalta jäi varmaan puolet näkemättä ja kokematta, mitä hän oli suunnitellut. Ainoa huono puoli noissa vieraissa on, että tulee syötyä ja juotua ihan liikaa ja liikunta tuppaa jäämään minimiin. Ehkä tuo on vain meikäläisen huonoa itsekuria, kun tuliaisetkin ovat aina aivan vastustamattomia. Toisaalta saatiin painoa tippumaankin tuollaisen kunnon mahataudin avustamana. Tuo ilo tosin ei kestänyt pitkään, sillä paino pompsahti takaisin, kun maha alkoi taas hyväksyä edes nestettä sisäänsä.
Tiedä sitten johtuuko ilmojen lämpiämisestä vai mistä, mutta ötököitä tuntuu taas olevan ihan omiksi tarpeiksi. Suomesta tuodut puurohiutaleet joutuivat hyökkäyksen kohteeksi, mutta onneksi Aku oli tulossa käymään ja hänellä oli tilaa matkalaukussa. Jauhopurkki oli jäänyt kunnolla sulkematta ja kohta keittiön kaapista tuli valkoinen vana ulos. Pienen pienet ötökät valtasivat jauhopurkin ja kuljettivat sitä piilopaikkaansa. Siinä tuli sitten niiden jauhojen käyttöaika täyteen. Jauhopurkin ollessa pesussa oli uusi jauhopussi jäänyt vahingossa auki ja sieltä löytyi sitten koko torakkaperhe (5 kpl) pitämässä orgioita viikset väpättäen. Tuossa vaiheessa tässä kuumuudessa alkoi Marilla olla huumori aika piukassa ja aikaistettu kesälomakin on käynyt hänellä mielessä.
Wapun aattona kuitenkin päätettiin pikkuisen juhlia ja syödä oikein lihapullia ja muusia. Korppujauhoja ja sipulikeittopussi olivat tulleet Suomesta kontin mukana. Mari teki taikinan ja näytti maidille miten loppu pitäisi hoitaa. Lihapullista tuli kuulemma tosi hyviä. Paiston jälkeen maidille tuli päivä täyteen ja Mari hipsi yläkertaan, Joonan ottaessa päivätorkkuja, lukemaan sähköposteja. Kesken postien luvun keittiöstä kuului jotain ääntä ja Mari ryntäsi katsomaan. Kissahan siellä oli keittiöön sipsuttanut aukinaisesta takaovesta. Siinä kannellisen lasivuoan äärellä katti oli yrittänyt päästä pyöryköihin käsiksi, mutta pelästyi Marin ilmestyessä keittiön ovelle. Kissa säpsähti sen verran, että pukkasi lasivuoan tasolta lattialle, jolloin keittiö oli täynnä lasinsiruisia lihapullia. Se niistä lihapullista. Onneksi pakkasesta löytyi Leinosilta peritty kevyt HK:n sininen, joka sitten pistettiin uuniin ja syötiin muusin kanssa.
Krikettiäkin tuli nyt sitten koetettua firman team building tilaisuudessa. Peli tuntuu olevan henki ja elämä täällä Intiassa. Töissäkin kahvipaikoilla televisioiden äärellä on tungosta, kun pelejä on käynnissä ja lehdissä kirjoitellaan pelaajista kuin meillä formula-ajajista konsanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti