Perjantaina Mari oli sitten Joonan kanssa Palm Meadows:n äiti lapsi playgroup tapaamisessa. Siellä sitten oli sovittu, että seuraavasta tapaamisesta ilmoitetaan sähköpostitse. Mari siihen noitumaan, että meillä ei ole vielä nettiyhteyttä eikä siten kunnon accessia sähköpostiin. Muut ladyt siinä sitten taivastelivat ja puheeksi oli tullut, että alueella on myös toinen palveluntarjoaja tuon BSNL:n lisäksi, josta muut olivat saaneet nopeammin bittitaivaan ihmeellisen universumin käyttöönsä.
Lauantaina sitten matka suuntasi maintenance-osastolle. Sieltä löytyi kun löytyikin sellainen pieni huone, joka oli täynnä reitittimiä ja kytkimiä. Johtojen ja laitteiden sekamelska näytti ulkopuolisen silmissä kaaosmaiselta, mutta voinhan olla väärässäkin, eikä olisi muuten ensimmäinen kerta tässäkään maassa. Huoneessa oli lisäksi kolme tai neljä miestä, joilta sitten kyselemään, että ei mitään nettiä olisi tarjolla. Yksi kaveri sitten kyseli villamme numeroa. Vastattuani 380 phase 2, hän hetkisen mietittyään sanoi, että ei ongelmaa. Edellisillä vuokralaisilla kun heidän mukaan oli ollut jo kyseinen yhteys ja heidän johdotus pitäisi löytyä jostain talon kulmilta. Kyllä sieltä löytyy sellainen sininen verkkojohto, ja se osoittautui heidän kaapelikseen. Asennuskin luvattiin sitten heti tapahtuvaksi. Kaveri tuli sitten piipahtamaan ja kyseli mihin haluaisimme verkkoletkun. Vierashuone oli ajatelmissa, vastasin. Pian sitten koputus kuului vierashuoneen ikkunan takaa, avasin ikkunan ja minua pyydettiin mittaamaan tarvittava verkkonarun määrä. Kun johdinta oli tarpeeksi sisällä, ei muuta kuin lujalla työnnöllä ikkuna kiinni ja sinne se piuha litistyi ikkunan ja karmin väliin. Kommenttia tietysti tuli takavasemmalta, että mites nyt tuuletetaan, kun tuo ikkuna oli juuri sitä toimitusta varten. No pystyn kyllä luultavasti noin vaativaan asennushommaan itsekin, jos sisääntuloreittiä pitää vielä muuttaa. Pikkuisen ihmeellistä, kun ei tarvitakaan mitään asdl-modeemia vaan piuha suoraan verkkokorttiin ja menox, noin niinku yksinkertaistettuna. Pitää mitata joskus joutessani millaista haipakkaa tuo yhteys tarjoaa käyttäjälleen.
Skypekin tuntuu pelittävän (vink vink kaikki tutut), kun Mamman ja Pappan kanssa sunnuntai-iltana tuli juteltua. Joonakin tunsi vielä isovanhempansa, kun kuva kulki Naantalista tänne Bangaloreen. Marin voi löytää tuolta skypehakemistosta Bangaloren kohdalta. Pikku muistutuksena vaan, että täällä kun on ikuinen kesä, niin kelloja ei rukattu lainkaan viimeviikonloppuna, joten aikaero Suomeen on nyt 3.5 tuntia.
Lauantaina sitten aloitin taas, ties kuinka monetta kertaa paremman elämän. Kuntosalia tuli tahkottua ja urheilua katsottua telkkarista, siinä juoksumatolla pinkoessa. Klubin pukuhuonetilojen saunakin tuli kojeistettua. Saunassa ajauduin juttelemaan vanhemman herrasmiehen kanssa, joka oli toinen urhea paikallisessa hikikaapissa. Sanon urhea siksi, koska nuo kiukaan sähkökytkennät eivät olleet aivan suomalaisen standardin mukaisia ja sähkö tuossa vastuslaatikossa pätki jotenkin ihmeellisesti.
Olin siis unohtanut kaikki kotisaunan opetukset. Muistan siellä minulle sanotun, että saunassa ollaan kuin kirkossa ja mitä meikä menee täällä tekemään höpöttelemällä. No kuitenkin mies oli alun perin Houstonista USA:sta eläkkeellä öljybusineksesta. Oli ollut tekemisissä paljon Norjalaisten ja Venäläisten kanssa. Juttu siis kääntyi pohjoismaiseen juomakulttuuriin, jos sitä kulttuuriksi voi sanoa ja avantouintiin. En välttämättä oikaissut kaikkia stereotypioita, mitä hanellä oli kyseisistä asioista, kun tiedän, ettei minun täällä tarvitse todistaa miehuuttani avannossa käynnillä.
Ilma täällä tuntuu olevan lämpiämään päin. Siellä lehtitietojen mukaan on ensimmäiset lumetkin (vai oliko se räntää) saatu jo Etelä-Suomeen. Tuntuu oudolta, kun jokasyksyinen perunannosto on jäänyt väliin. Toivottavasti kuitenkin Laitilassa on pellonantimet saatu nostettua, eikä kolera vienyt kaikkia mukuloita, perunan siis.
2-vuotis synttärijuhlatkin ovat nyt autuaasti ohi. Vieraita oli noin 15 aikuista ja noin tusinan verran lapsia. Valmistelut koki pienoisen takaiskun aamupäivällä, kun sähköt päättivät olla tulematta meille. Back-up:n varassa sitten siinä kärvisteltiin ja suunnitelmat meni pikkuisen uusiksi, kun esim. uunis ei voinut ajatellakaan käyttää. Pieneksi purtavaksi oli suunniteltu tarjottavan juhlan aiheeseen sopivia hot dog:ja. Hodari sämpylöitä oli metsästetty ympäri kaupunkia jo koko loppuviikko ja nakkejakin oli löytynyt. Onneksi liesi toimi kaasulla, joten lämmittelin siinä pannulla nakkeja ja höyryttelin sämpylöitä kattilassa (kunnes kattila paloi pikkuisen pohjaan, eli olen onnistunut polttamaan pelkän veden pohjaan). Neljä kakkua olimme myös tilanneet tuosta Herb and Spice:sta, joista kylläkin meni vain kolme. Toivottavasti Mari pitää jonkinmoisia rääppiäisiä, koska muuten nuo jäänteet ovat kohtalokkaita meikäläisen paremman elämän suhteen. Kaiken kaikkiaan kemut menivät ihan hyvin ja Joona sai hienoja lahjoja paljon. Kiitos myös sinne Suomeen kaikista syntymäpäivätoivotuksista. On tämä nykyaika ihmeellistä.
Lauantaina sitten matka suuntasi maintenance-osastolle. Sieltä löytyi kun löytyikin sellainen pieni huone, joka oli täynnä reitittimiä ja kytkimiä. Johtojen ja laitteiden sekamelska näytti ulkopuolisen silmissä kaaosmaiselta, mutta voinhan olla väärässäkin, eikä olisi muuten ensimmäinen kerta tässäkään maassa. Huoneessa oli lisäksi kolme tai neljä miestä, joilta sitten kyselemään, että ei mitään nettiä olisi tarjolla. Yksi kaveri sitten kyseli villamme numeroa. Vastattuani 380 phase 2, hän hetkisen mietittyään sanoi, että ei ongelmaa. Edellisillä vuokralaisilla kun heidän mukaan oli ollut jo kyseinen yhteys ja heidän johdotus pitäisi löytyä jostain talon kulmilta. Kyllä sieltä löytyy sellainen sininen verkkojohto, ja se osoittautui heidän kaapelikseen. Asennuskin luvattiin sitten heti tapahtuvaksi. Kaveri tuli sitten piipahtamaan ja kyseli mihin haluaisimme verkkoletkun. Vierashuone oli ajatelmissa, vastasin. Pian sitten koputus kuului vierashuoneen ikkunan takaa, avasin ikkunan ja minua pyydettiin mittaamaan tarvittava verkkonarun määrä. Kun johdinta oli tarpeeksi sisällä, ei muuta kuin lujalla työnnöllä ikkuna kiinni ja sinne se piuha litistyi ikkunan ja karmin väliin. Kommenttia tietysti tuli takavasemmalta, että mites nyt tuuletetaan, kun tuo ikkuna oli juuri sitä toimitusta varten. No pystyn kyllä luultavasti noin vaativaan asennushommaan itsekin, jos sisääntuloreittiä pitää vielä muuttaa. Pikkuisen ihmeellistä, kun ei tarvitakaan mitään asdl-modeemia vaan piuha suoraan verkkokorttiin ja menox, noin niinku yksinkertaistettuna. Pitää mitata joskus joutessani millaista haipakkaa tuo yhteys tarjoaa käyttäjälleen.
Skypekin tuntuu pelittävän (vink vink kaikki tutut), kun Mamman ja Pappan kanssa sunnuntai-iltana tuli juteltua. Joonakin tunsi vielä isovanhempansa, kun kuva kulki Naantalista tänne Bangaloreen. Marin voi löytää tuolta skypehakemistosta Bangaloren kohdalta. Pikku muistutuksena vaan, että täällä kun on ikuinen kesä, niin kelloja ei rukattu lainkaan viimeviikonloppuna, joten aikaero Suomeen on nyt 3.5 tuntia.
Lauantaina sitten aloitin taas, ties kuinka monetta kertaa paremman elämän. Kuntosalia tuli tahkottua ja urheilua katsottua telkkarista, siinä juoksumatolla pinkoessa. Klubin pukuhuonetilojen saunakin tuli kojeistettua. Saunassa ajauduin juttelemaan vanhemman herrasmiehen kanssa, joka oli toinen urhea paikallisessa hikikaapissa. Sanon urhea siksi, koska nuo kiukaan sähkökytkennät eivät olleet aivan suomalaisen standardin mukaisia ja sähkö tuossa vastuslaatikossa pätki jotenkin ihmeellisesti.
Olin siis unohtanut kaikki kotisaunan opetukset. Muistan siellä minulle sanotun, että saunassa ollaan kuin kirkossa ja mitä meikä menee täällä tekemään höpöttelemällä. No kuitenkin mies oli alun perin Houstonista USA:sta eläkkeellä öljybusineksesta. Oli ollut tekemisissä paljon Norjalaisten ja Venäläisten kanssa. Juttu siis kääntyi pohjoismaiseen juomakulttuuriin, jos sitä kulttuuriksi voi sanoa ja avantouintiin. En välttämättä oikaissut kaikkia stereotypioita, mitä hanellä oli kyseisistä asioista, kun tiedän, ettei minun täällä tarvitse todistaa miehuuttani avannossa käynnillä.
Ilma täällä tuntuu olevan lämpiämään päin. Siellä lehtitietojen mukaan on ensimmäiset lumetkin (vai oliko se räntää) saatu jo Etelä-Suomeen. Tuntuu oudolta, kun jokasyksyinen perunannosto on jäänyt väliin. Toivottavasti kuitenkin Laitilassa on pellonantimet saatu nostettua, eikä kolera vienyt kaikkia mukuloita, perunan siis.
2-vuotis synttärijuhlatkin ovat nyt autuaasti ohi. Vieraita oli noin 15 aikuista ja noin tusinan verran lapsia. Valmistelut koki pienoisen takaiskun aamupäivällä, kun sähköt päättivät olla tulematta meille. Back-up:n varassa sitten siinä kärvisteltiin ja suunnitelmat meni pikkuisen uusiksi, kun esim. uunis ei voinut ajatellakaan käyttää. Pieneksi purtavaksi oli suunniteltu tarjottavan juhlan aiheeseen sopivia hot dog:ja. Hodari sämpylöitä oli metsästetty ympäri kaupunkia jo koko loppuviikko ja nakkejakin oli löytynyt. Onneksi liesi toimi kaasulla, joten lämmittelin siinä pannulla nakkeja ja höyryttelin sämpylöitä kattilassa (kunnes kattila paloi pikkuisen pohjaan, eli olen onnistunut polttamaan pelkän veden pohjaan). Neljä kakkua olimme myös tilanneet tuosta Herb and Spice:sta, joista kylläkin meni vain kolme. Toivottavasti Mari pitää jonkinmoisia rääppiäisiä, koska muuten nuo jäänteet ovat kohtalokkaita meikäläisen paremman elämän suhteen. Kaiken kaikkiaan kemut menivät ihan hyvin ja Joona sai hienoja lahjoja paljon. Kiitos myös sinne Suomeen kaikista syntymäpäivätoivotuksista. On tämä nykyaika ihmeellistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti