.jpg)
Hieman yli viikko on vierähtänyt koko perheen voimin täällä Bangaloressa. Tavarat alkavat olla paikoillaan, joten kyllä tätä asuntoa voi jo väliaikaiseksi kodiksi ruveta kutsumaan. Kukaan ei ole ollut vielä pahemmin sairas tai kuin se nyt ottaa. Marilla oli jo jonkinnäköistä flunssaa tuossa lähtiessämme ja se ei ainakaan ole parantunut täällä. Tänään sunnuntaina oli taas aamugolfauksen vuoro ja oli puhuttu, että Mari menisi tänään. No lauantaina oli Jennyn, Linan ja Joelin tuparit. Sinne mentiin, Mari finrexinin ja Buranan voimin. Tarjoilut olivat kohdillaan tupareissa ja suomalaisia oli tupa pullollaan, mahtui sinne joukkoon myös muutama muunkinmaalainen. Meitä suomalaisia alkaa olla parisenkymmentä täälläpäin. Suurimpaa rymistelyä meidän perheestä piti varmaan Joona, kun oli erilaisia leluja kuin kotona ja paljon. Aamulla sitten Mari hammastapurren lähti pelaamaan, vaikka audiot oli melkein kokonaan hukassa, on se kamala tauti minkä saa tuosta golfkärpäsen puremasta. Mari siis lähti viideltä aamulla pelaamaan ja me miehet jäätiin nukkumaan. Joona kylläkään ei ollut tuosta nukkumisesta samaa mieltä iskän kanssa, vaan kuudelta alkoi lastenhuoneesta kuulua äiti huutoja. Huuto vaihtui suhinaan joka kuvaa sanaa isi. Lukuisista yrityksistä huolimatta ei uni enää tahtonut tulla silmään, joten rauhalliseksi ajateltu sunnuntai-aamun lekottelu ei tullut kysymykseen.
Perjantaina Mari kävi kokin kanssa kaupassa. Purkkia ja purnukkaa oli ollut hankintalistalla sekä erilaisia kattiloita ja pannuja. Asiaan vihkiintymättömältä vaikuttaa, että kaikkeen ruokaan on oma spesifioitu ruuanlaittovälineensä. Minunkin ääni kellossa varmaan vaihtuu, kunhan pääsen maistelemaan tuotoksia, sillä sanotaanhan, että parasta Intialaista ruokaa saa kotona. Niin ja ei ainakaan tarvitse keittiönkaappien ammottaa tyhjyyttään. Tähän aiheeseen varmaan palataan jatkossa ja paljon.
Lauantaina sitten ostosten tekeminen jatkui paikallisessa Garuda Moolissa ja lihakaupassa. Aluksi kylläkin käytiin katsastamassa uuneja, sillä paikallisessa keittiössä on tyypillisesti vain kaasukeittotaso. Sähköuuneja kyllä löytyi, mutta ovat sellaisia 30 litran pöytämalleja. Sellainen pitää tässä hankkia, koska muuttokuormassa tuli ei niin pieni määrä kuivahiivaa yms. leivontatarvikkeita ja onhan sitä mukava saada välillä makaronilaatikkoakin.
Garuda Moolissa kierrettiin paikka läpi, mutta onnekseni Marin huono olo oli sitä luokkaa, ettei tarvinnut olla kyllästymiseen asti siellä. Väkeä riitti kyllä jokaiseen putiikkiin. Unohdettiin ottaa aamulla lähtiessä Joonan rattaat mukaan, joten vierailu oli kaikille nautinnollinen.
Lihakauppa taas oli tyhjemmän puoleinen. Suurin osa paikallisista lienee vegetaristeja. Lihakauppa Bamburies oli Richmond Road:lla keskustassa. Palvelutiski oli aivan oven tuntumassa, eli siihen mahtui väliin hyvin seisomaan, mutta ei paljon muuta. Kylmäkassiin tarttui kokonainen naudan sisäfilee, possun fileetä, kanan fileitä, jauhelihaa ja kalaa. Koko lysti maksoi 1511 rupiaa eli noin 27 Euroa. Ei paha tuosta määrästä lihaa.
Portaiden kaiteissa ei tunnu olevan samoja määräyksiä kuin Suomessa. Täkäläisten kaiteiden välistä tuollainen souka poika kuin meidän Joona pääsee putoamaan, joten jotain oli tehtävä. Mari osti kaupasta kolme 15 metrin pakettia narua ja olen väkästellyt narupatentteja noihin kaiteitten väliin. Tuo naru vaan ei riittänyt kuin alkuunsa ja pitää käydä alkuviikolla hakemassa lisää. Lapsiportit pitäisi myös saada teetettyä jossakin.
Palmin clubille liityttiin myös ja saimme hienot kuvalliset clubkortit. Maksoin kuukauden jäsenyyden 3000 rupiaa koko perheeltä. Kuulin nyt Markolta, että jos maksaa vuoden kerrallaan, on se silloin halvempi. Pitää ensikuussa huolehtia sitten koko vuosi. Saadaan samalla muutettua tuo sukupuoli Joonalle oikeaksi, kun kortissa lukee nyt Ms. Joona Aaltonen. Eipä nuo ollut paljoa kuvaa katsoneet, kun olivat noita yhteystietoja kirjoittaneet. Mari ja Joona ovat jo ehtineet käymään altaillakin ja palvelut on hyväksi havaittu.
Marilla tuntuu olla luonnollinen kyky vetää puoleensa kaikenlaisia ötököitä. Ajatusleikki, miksi meikäläinen on Marin kanssa, on syytä lopettaa heti alkuunsa, sillä tiedän mitä ajattelette. Vaikka täällä Palmin alueella iltaisin pyöräilee mies, jolla on varmaan paikallisen Hurriganesin vanha savukone tarakalla. Alue peittyy tuolla sellaiseen savuun, että vanhempaa vapaapalokuntalaista varmaan heikottaisi tuon nähdessään. Jostain kuitenkin niitä mäkäräisiä sun muita lentäviä nuppineuloja ilmaantuu meidän asuntoon. Joonan vuoteen päälle levitettiin moskiittoverkko suojaamaan, sillä Joonallakin oli punaisia paukamia kehossaan. Mari sen sijaan on mallia neulatyyny ja se alkaa pikkuisen ottaa Maria pattiin. Maanantaina pitää mennä kauppoihin hakemaan sellaista pistorasiaan pistettävää hyttyskarkoitinta, joka täytetään jollain nesteellä. Katsotaan sitten onko seuraava kirjoitus vielä sekavampi, kun tuo laite on pukannut sulotuoksujaan pitkin asuntoa. Herkullisemman purenta-alustan läsnäolo on jättänyt meikäläisen kokonaan pois tuosta taksvärkistä, vai liekö hajulla jotain tekemistä tämän asian kanssa; epäilen.
Perjantaina Mari kävi kokin kanssa kaupassa. Purkkia ja purnukkaa oli ollut hankintalistalla sekä erilaisia kattiloita ja pannuja. Asiaan vihkiintymättömältä vaikuttaa, että kaikkeen ruokaan on oma spesifioitu ruuanlaittovälineensä. Minunkin ääni kellossa varmaan vaihtuu, kunhan pääsen maistelemaan tuotoksia, sillä sanotaanhan, että parasta Intialaista ruokaa saa kotona. Niin ja ei ainakaan tarvitse keittiönkaappien ammottaa tyhjyyttään. Tähän aiheeseen varmaan palataan jatkossa ja paljon.
Lauantaina sitten ostosten tekeminen jatkui paikallisessa Garuda Moolissa ja lihakaupassa. Aluksi kylläkin käytiin katsastamassa uuneja, sillä paikallisessa keittiössä on tyypillisesti vain kaasukeittotaso. Sähköuuneja kyllä löytyi, mutta ovat sellaisia 30 litran pöytämalleja. Sellainen pitää tässä hankkia, koska muuttokuormassa tuli ei niin pieni määrä kuivahiivaa yms. leivontatarvikkeita ja onhan sitä mukava saada välillä makaronilaatikkoakin.
Garuda Moolissa kierrettiin paikka läpi, mutta onnekseni Marin huono olo oli sitä luokkaa, ettei tarvinnut olla kyllästymiseen asti siellä. Väkeä riitti kyllä jokaiseen putiikkiin. Unohdettiin ottaa aamulla lähtiessä Joonan rattaat mukaan, joten vierailu oli kaikille nautinnollinen.
Lihakauppa taas oli tyhjemmän puoleinen. Suurin osa paikallisista lienee vegetaristeja. Lihakauppa Bamburies oli Richmond Road:lla keskustassa. Palvelutiski oli aivan oven tuntumassa, eli siihen mahtui väliin hyvin seisomaan, mutta ei paljon muuta. Kylmäkassiin tarttui kokonainen naudan sisäfilee, possun fileetä, kanan fileitä, jauhelihaa ja kalaa. Koko lysti maksoi 1511 rupiaa eli noin 27 Euroa. Ei paha tuosta määrästä lihaa.
Portaiden kaiteissa ei tunnu olevan samoja määräyksiä kuin Suomessa. Täkäläisten kaiteiden välistä tuollainen souka poika kuin meidän Joona pääsee putoamaan, joten jotain oli tehtävä. Mari osti kaupasta kolme 15 metrin pakettia narua ja olen väkästellyt narupatentteja noihin kaiteitten väliin. Tuo naru vaan ei riittänyt kuin alkuunsa ja pitää käydä alkuviikolla hakemassa lisää. Lapsiportit pitäisi myös saada teetettyä jossakin.
Palmin clubille liityttiin myös ja saimme hienot kuvalliset clubkortit. Maksoin kuukauden jäsenyyden 3000 rupiaa koko perheeltä. Kuulin nyt Markolta, että jos maksaa vuoden kerrallaan, on se silloin halvempi. Pitää ensikuussa huolehtia sitten koko vuosi. Saadaan samalla muutettua tuo sukupuoli Joonalle oikeaksi, kun kortissa lukee nyt Ms. Joona Aaltonen. Eipä nuo ollut paljoa kuvaa katsoneet, kun olivat noita yhteystietoja kirjoittaneet. Mari ja Joona ovat jo ehtineet käymään altaillakin ja palvelut on hyväksi havaittu.
Marilla tuntuu olla luonnollinen kyky vetää puoleensa kaikenlaisia ötököitä. Ajatusleikki, miksi meikäläinen on Marin kanssa, on syytä lopettaa heti alkuunsa, sillä tiedän mitä ajattelette. Vaikka täällä Palmin alueella iltaisin pyöräilee mies, jolla on varmaan paikallisen Hurriganesin vanha savukone tarakalla. Alue peittyy tuolla sellaiseen savuun, että vanhempaa vapaapalokuntalaista varmaan heikottaisi tuon nähdessään. Jostain kuitenkin niitä mäkäräisiä sun muita lentäviä nuppineuloja ilmaantuu meidän asuntoon. Joonan vuoteen päälle levitettiin moskiittoverkko suojaamaan, sillä Joonallakin oli punaisia paukamia kehossaan. Mari sen sijaan on mallia neulatyyny ja se alkaa pikkuisen ottaa Maria pattiin. Maanantaina pitää mennä kauppoihin hakemaan sellaista pistorasiaan pistettävää hyttyskarkoitinta, joka täytetään jollain nesteellä. Katsotaan sitten onko seuraava kirjoitus vielä sekavampi, kun tuo laite on pukannut sulotuoksujaan pitkin asuntoa. Herkullisemman purenta-alustan läsnäolo on jättänyt meikäläisen kokonaan pois tuosta taksvärkistä, vai liekö hajulla jotain tekemistä tämän asian kanssa; epäilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti