Paluu menneisyyteen ei ollut helppo Joulun jälkeen, ainakaan minulla. Kuten jo aikaisemmin varmaan olen todennut, ei Suomessa saisi olla liian pitkään, kun pääsee tottumaan. Turvallisesti kyllä päästiin tulemaan Lontoon kautta takaisin. Lontoossa kentällä kun aikaa tapettiin, kierreltiin uuden terminaali viiden kauppoja. Punnan kurssi oli suosiollinen, joten tein hankintoja arskalasikaupasta. Ei pitäisi. Luonnonlakihan sanoo, että mitä kalliimmat lasit sitä onnettomuusherkempiä ne ovat. Eli kyseisiä Oakley:tä ei enää ole.
Paluu krapula ei ollut pelkästään fyysistä vaan myös moraalista. Panu Rajalan Waltari-kirjan ohella tuli Suomessa ahmittua ihan kiitettävästi myös Jouluherkkuja kinkusta suklaaseen ja kaikkea siitä väliltä. Läheltä piti, etteivät perineet ylipainomaksua meikäläisestä. Näin vanhempana sitä huomaa, että mikä laulaen tulee se ei viheltäen menekään, ja nyt en tarkoita Irwinin lailla rahaa.
Täällä Palmissa meitä fennosskandeja on siunaantunut yhtäkkiä joukolla muitakin. Tuo läheinen Ozone-alue on tullut kalliiksi vuokrankorotuksineen, joten tämä Palm on vetänyt väkeä puoleensa.
Joonakin on saanut seuraa päiväkotimatkoillensa, toki jo aikaisemmin, Elsasta. Eräänä päivänä, kun Joona tuli kimppakyydissä kotiin lapset sanoivat, että Joona oli työntänyt kiven nenään; isin poika siis. Mari tutkiskeli pojan sieraimia ja heti ei näkynytkään mitään. Pikkuisen kriittisemmän tarkastelun jälkeen vieras moreeninpala löytyikin hajukaluston peränurkista köllöttämässä. Vaikka Sanna ja Mari kahteen naiseen yrittivät saada pinsetin avustuksella tuota palaa vierasta maata pois klyyvarista, oli menestys heikko. Palmissa oleva tohtorisetä oli vaan naureskellut, ettei hänellä ollut sopivia pinsettejä, joten Shankar suuntasi Innovan keulan kohden RxDx-vastaanottoa. Kyseisessä puljussa sitten kivi saatiin ongittua pois ja puolen tunnin jälkeen kun veri ei roiskunut, lupa tuli lähteä kotiin.
Tammikuun lopulla sitten oli vuorossa puolivuotinen recreation trippi. Tällä kertaa lähdimme itään päin ja kohteena oli Hongkong. Seuraksi saimme Savolaisten nelihenkisen perheen, joten Joonallekin oli luvassa muuta seuraa kuin tylsät isi ja äiti. Lento oli taas helpohko, kun Bangaloresta oli suora yhteys Hongkongiin, vain lähtöaika oli yöllä kuinkas muuten. Majoituimme Kowloonin puolelle ja ohjelmistoon kuului kaikki mitä turistimatkalta vaaditaan shoppailusta aina avokattoisella saitsii’ing bussilla kruisailuun. Minä kuolasin koko matkan ajan uutta digitaalista järjestelmäkameraa tuon nykyisen pokkarin tilalle, kun ne olivat puolet Suomen hinnoista. Ihme kyllä järki voitti tai varovaisuus, kun tuo lamapeikko on nurkan takana, eikä tulevaisuudesta varmasti tiedä ja kun tuon hinnalla maksaa parit lainan lyhennykset Suomeen.
Pari yötä ja päivää vietettiin myös Hongkongin Disney World:ssa. Joona, Antti ja Liisa olivat aika täpinöissään noista Disney hahmoista ja erilaisista vemputtimista, teattereista yms. Tarjolla oli hotellissa jopa aamiaista Hessun ja Pluton ja Mikin seurassa. Joonalla oli naamakin pesemättä monta päivää ettei Lumikin huulen jäljet kuluisi pois poskesta.
Vaikka kameraa ei tullutkaan hankittua (mikä joskus kyllä vieläkin kismittää), olivat laukut silti täynnä muuta tuotavaa. Joona kävi mm. ostamassa itselleen uudet aurinkolasit rikkoontuneiden tilalle.
Savolaisille kiitos luonnikkaasta matkaseurasta.
Paluu krapula ei ollut pelkästään fyysistä vaan myös moraalista. Panu Rajalan Waltari-kirjan ohella tuli Suomessa ahmittua ihan kiitettävästi myös Jouluherkkuja kinkusta suklaaseen ja kaikkea siitä väliltä. Läheltä piti, etteivät perineet ylipainomaksua meikäläisestä. Näin vanhempana sitä huomaa, että mikä laulaen tulee se ei viheltäen menekään, ja nyt en tarkoita Irwinin lailla rahaa.
Täällä Palmissa meitä fennosskandeja on siunaantunut yhtäkkiä joukolla muitakin. Tuo läheinen Ozone-alue on tullut kalliiksi vuokrankorotuksineen, joten tämä Palm on vetänyt väkeä puoleensa.
Joonakin on saanut seuraa päiväkotimatkoillensa, toki jo aikaisemmin, Elsasta. Eräänä päivänä, kun Joona tuli kimppakyydissä kotiin lapset sanoivat, että Joona oli työntänyt kiven nenään; isin poika siis. Mari tutkiskeli pojan sieraimia ja heti ei näkynytkään mitään. Pikkuisen kriittisemmän tarkastelun jälkeen vieras moreeninpala löytyikin hajukaluston peränurkista köllöttämässä. Vaikka Sanna ja Mari kahteen naiseen yrittivät saada pinsetin avustuksella tuota palaa vierasta maata pois klyyvarista, oli menestys heikko. Palmissa oleva tohtorisetä oli vaan naureskellut, ettei hänellä ollut sopivia pinsettejä, joten Shankar suuntasi Innovan keulan kohden RxDx-vastaanottoa. Kyseisessä puljussa sitten kivi saatiin ongittua pois ja puolen tunnin jälkeen kun veri ei roiskunut, lupa tuli lähteä kotiin.
Tammikuun lopulla sitten oli vuorossa puolivuotinen recreation trippi. Tällä kertaa lähdimme itään päin ja kohteena oli Hongkong. Seuraksi saimme Savolaisten nelihenkisen perheen, joten Joonallekin oli luvassa muuta seuraa kuin tylsät isi ja äiti. Lento oli taas helpohko, kun Bangaloresta oli suora yhteys Hongkongiin, vain lähtöaika oli yöllä kuinkas muuten. Majoituimme Kowloonin puolelle ja ohjelmistoon kuului kaikki mitä turistimatkalta vaaditaan shoppailusta aina avokattoisella saitsii’ing bussilla kruisailuun. Minä kuolasin koko matkan ajan uutta digitaalista järjestelmäkameraa tuon nykyisen pokkarin tilalle, kun ne olivat puolet Suomen hinnoista. Ihme kyllä järki voitti tai varovaisuus, kun tuo lamapeikko on nurkan takana, eikä tulevaisuudesta varmasti tiedä ja kun tuon hinnalla maksaa parit lainan lyhennykset Suomeen.
Pari yötä ja päivää vietettiin myös Hongkongin Disney World:ssa. Joona, Antti ja Liisa olivat aika täpinöissään noista Disney hahmoista ja erilaisista vemputtimista, teattereista yms. Tarjolla oli hotellissa jopa aamiaista Hessun ja Pluton ja Mikin seurassa. Joonalla oli naamakin pesemättä monta päivää ettei Lumikin huulen jäljet kuluisi pois poskesta.
Vaikka kameraa ei tullutkaan hankittua (mikä joskus kyllä vieläkin kismittää), olivat laukut silti täynnä muuta tuotavaa. Joona kävi mm. ostamassa itselleen uudet aurinkolasit rikkoontuneiden tilalle.
Savolaisille kiitos luonnikkaasta matkaseurasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti