Viime päivityksestä onkin taas aikaa, liekö tuo monsuuni vienyt tehoja vai mikä onkaan. En kyllä muista, että viime vuonna olisi satanut näin paljon ja olleen näin kylmää. No toisaalta en muista paljoa muutakaan vuoden takaisista asioista. Mari sai möykön pois vatsastaan antibiooteilla ja elämä palasi taas normaaleihin raiteisiin. Minullahan tuli heinäkuussa vuosi täällä täyteen ja Marilla ja Joonalla tulee tuo etappi ylitettäväksi tuossa elo- syyskuun vaihteessa. Herran jestas kun aika hölköttää, mutta onneksi ei kuitenkaan vanhene, ainakaan omasta mielestä ja kauneus on katsojan silmissä.
Kuskimme Shankar on kuljetellut meitä ympäri Karnatakaa ja melko hyvin ollaan toimeen tultu. Tuon kuskin saamisessa täytyy näköjään olla tuuriakin, kun eräällä kanssalusijalla on menossa jo olikohan se yhdeksäs chafööri. Muistan kun näin Shankarin ensi kertaa esittäydyin, että olen Petri. Shankar vastasi; yes söör. Ei ei sanoin Petri ja vastaukseksi sain taas yes söör. No tuota sananpartta käytetään aina tarvittaessa, kun hän ei ymmärrä mitä sanotaan, sillä onhan pomolle epäkohtelijasta sanoa kieltävästi tai ettei ole ymmärtänyt asiaa. No koputetaan kuitenkin puuta, sillä Joonankin kanssa kuski tulee toimeen ja vie ja hakee tarvittaessa yksin pojan päiväkodista.
Automme oli koristeltu kukkaseppelein, kun tulimme heinäkuussa Suomesta ja Shankar oli hakemassa meitä. Etumaisesta hinauskoukusta roikkuu chilejä ym. kasveja, jotka varmaan tuovat hyvää onnea kuljetuksiin. Aamulla, jos peräpää on kadulle päin pitää aina ensin nytkäyttää peltilehmää eteenpäin, koska aamua ei voi aloittaa peräyttämällä, koska se tuo huonoa onnea. Sisällä tyypillisen ilmanraikastajan ohella on jokin hindusymboli kojetaulun päällä ja se on merkkipäivästä riippuen kukitettu tai seppelöity. Ehkä vielä olen unohtanut jotain juttuja, kun ne alkavat olla jo itsestään selvyyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti