15. elokuuta vietettiin taas Intian itsenäisyyspäivää ja turvallisuusosasto varoitteli mahdollisista levottomuuksista. Perheessämme oleva matkatoimistovirkailija oli jo hyvissä ajoin varannut meille matkan Singaporeen. Lähdimme keskiviikko iltana ja tulimme takaisin maanantai-iltana, joten pidin samalla pari päivää lomaa. Hotelliksi valikoitui Sentoosan saarelta Rasa Sentoosa niminen lukaali. Mikähän tuosta meidän pojasta tulee, kun odotteli matkaa ja lentokoneeseen pääsyä tosi innokkaasti. Lentokin oli suoraan Bangaloresta Singapore Airlinesilla ja matka-aika oli kohtuullinen 4,5 tuntia mikäli muistan oikein. Saavuimme torstai-aamulla aikaisin Singaporeen ja kulttuurishokki oli melkoinen. Lentokentällä oli kylttejä jotka ilmoittivat kadulle sylkemisen ja roskaamisen olevan kriminalisoituja. Kaikki muodollisuudet olivat nopeasti ohi ja etukäteen tilattu taksi oli meitä noutamassa kentältä. Hotellin varauksessa luki, että huoneen saa vasta klo 15 iltapäivällä ja minä ja Mari emme olleet levänneet mitenkään loistavasti. Vastaanottotiskillä meille ilmoitettiin, että vapaita huoneita olisi meidän luokassa, eli ylhäältä merinäköalalla, joten saatiin huokaista helpotuksesta. Siinä sitten kokoperhe otti kaunistavat, ennen kuin lähdettiin seikkailemaan.
Sentosan saari on Singaporen etelärannalla ja sinne pääseminen maksaa, jossei asu siellä. Saarella oli myös pari golfpyhättöä, joita valitettavasti kuolattiin vaan ulkopuolelta. Saaren eri nähtävyyksiin oli asukkaille ilmainen bussikuljetus. Siinä sitten ensimmäinen päivä meni vedenalaisessa maailmassa, jossa oli tosi hienoja akvaarioita kaloineen. Siellä oli mm maalla liukuhihna, jossa ei tarvinnut muuta kuin seistä ja ihmetellä. Akvaario siellä oli rakennettu molemmille puolille hihnaa, sekä myös sen yläpuolelle, joten pää pyöri ihan kiitettävästi. Samalla pääsylipulla pääsi myös toisella puolella saarta olevaan delfiininäytökseen, joten ei muuta kuin bussi alle ja menoksi. Aika tiukalle meni tuo aikataulutus ja alku show’sta jäi näkemättä. Näytöksen jälkeen pyörittiin silmät ympyrkäisenä rannalla ja kaupoissa tuossa saarella ja ajettiin tietenkin paikallisella ”muumi-junalla”. Hotelliin tultuamme menimme illalliselle nautiskelemaan ja meikäläinen santsasi sushia muutamaan kertaan, mutta vähemmän kuin Joona vaahtokarkkeja ja jäätelöä.
Perjantaina sitten otimme taksin paikalliseen eläintarhaan, josta olimme kuulleet paljon kehuja. Paikalle saavuttuamme meistä otettiin tervetuliaiskuvat oikein ruåttinlaivameininkiin ja lyötiin lappuja käteen. Noita lipukoita vastaan saisi sitten lunastaa kuvia portin jälkeen. Pyörimme junalla ensin ympäri koko alueen, että saisimme jonkinlaisen käsityksen mitä olisi odotettavissa. Ajelun jälkeen suunnistimmekin sitten norsunäytökseen, jossa elefantit tekivät kaikenlaisia temppuja. Näytöksen jälkeen oli rahaa vastaan mahdollista mennä syöttämään ronsuja ja Joona ilmoitti tomerasti haluavansa antaa dumbolle banaaneja. Jäin vahtimaan laukkuja ja Mari ja Joona menivät sitten ruokintapuuhiin. Oli aika koomisen näköistä, kun Mari yritti ottaa kuvia ja samalla piteli pojasta kiinni, ettei Joona pudonnut aidan väärälle puolelle. Vietimmekin sitten koko loppupäivän eläintarhassa. Ratsastimme norsulla, katselimme eri näytöksiä. Joona sai jopa merileijonalta muiskun poskelle ja poika kokeili emun pyrstösulkia, kun silmä sattui pikkuisen välttymään kengurupuistossa. Oma kylmäallas oli jopa jääkarhuille, jotka kisailivat siellä keskenään. Eri ruokintoja pääsimme myös seuraamaan mm. virtahepojen ja valkoisien tiikereiden syömistä. Ajan kulumista ei edes huomannut ja lähtiessä kävimme yllättävästi poismenoreitille sijoitetussa kaupassa ja lunastamassa muistitikun, johon oli talletettu meistä otetut kuvat.
Lauantaina sitten lähdimme aamiaisen jälkeen junalla, joka oli kuin kaksi veturia peräkkäin, saarelta mantereelle. Juna vei meidät suoraan Vivo-ostoshelvettiin, joka oli mainoksen mukaan yhdeksän jalkapallokentän kokoinen. Sieltä sitten metrolla keskikaupungille maailman kuuluisalle ostoskadulle Orchard Road:lle. Toinen toistaan hienompia putiikkeja tuli kierrettyä ja mm halpoja digikameroita ihmetellessä. Meitä poikia alkoi jo hieman väsyttää, mutta kunniallahan tuosta selvittiin illalla takaisin hotelliinkin. Syömässä kävimme paikallisessa katukuppilassa, jossa parit nuudeliannokset upposivat mukavasti.
Loppuretki meni sitten hotellin hienoilla altailla ja ostoksilla. Mukaan tarttui ihan liiankin paljon tavaraa, mutta sulovilenmaisesti oli halpaa. Ostospäivän huipennus ainakin Joonan mielestä oli kabiinihissi, jolla palasimme takaisin Sentosan saarelle. Paluulento sujui ihan mukavasti. Bangaloren tulli ihmetteli meidän nyssyköitä ja meinasimme joutua parempaankin syyniin, mutta väsynyt Joona rattaissa osasi kiukutella ihan oikeaan aikaan ja tullimies katsoi parhaimmaksi päästää meidät läpi.
Paluu arkeen oli tosi hyydyttävä, koska kotimatka oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Vettä satoi ja pimeällä liikenne oli vähintäänkin tukossa. Oli rikkoontuneita rekkoja, jotka olivat tulppana; veden täyttämiä sillanalusia, johon pikkuautot hyytyivät jne. Normaalisti puolentoistotunnin matka kesti ainakin kaksi kertaa pidempään.
Kirjoittelen tätä parhaillaan Delhin lentokentällä, kun olen tulossa pikavisiitille Suomeen pariin palaveriin. Samalla pääsen myös katsomaan äitiä, koska nuo uutiset koskien häntä eivät ole olleet mitään mukavia. Tällaisissa tilanteissa ei ole mitään herkkua olla kaukana läheisistään.
