Päiväkoti ja arkirutiinit

Arki pyörii jo niin normaalilla rutiinilla, että hieman jännittää mitä tulevan Suomen vierailun jälkeen mahtaa tapahtua. Olen kuullut, että aikaero on tuottanut tänne palatessa hieman enemmän ongelmia ja lisäksi sekä aikuiset että lapset ovat sairastelleet jonkin verran palattuaan Suomesta takaisin. Toivottavasti meille ei käy niin ja voimme jatkaa arjen pyörittämistä samaan vanhaan malliin eli Petri lähtee aamulla töihin ennen kello kahdeksaa, jotta kuljettaja ehtisi takaisin Palmiin ennen ruuhkaa. Paikalliset menevät töihin aika myöhään niin pahimmat ruuhkat ovat siinä klo 9-11 välillä. Meidän kuski Shankar vie sitten Joonan päiväkotiin siinä yhdeksän paikkeilla ja hakee yhden paikkeilla niin saadaan poika kotiin päiväunille. Joona vaihtoi joulukuussa päiväkotiin nimeltä Step by Step ja on viihtynyt paikassa ensimmäisestä päivästä lähtien. Paikka on pieni, noin 25 lasta joista noin 10 on länsimaalaista ja loput intialaisia. Olin varannut Joonalle paikan päivähoidon puolelta puolipäiväisenä, mutta hän kuulemma osallistuu toisten lasten mukana ns. pre-school ohjelmaan. Kyllä se meille sopii, jos poika haluaa aloittaa ”koulun”, mutta epäilen, että tässä on enemmänkin kyse siitä, että hänestä voidaan nyt veloittaa suurempi kuukausimaksu.

Viikko-ohjelmasta sen verran, että maanantaisin odottelen yleensä kotona, että Famla (meidän maid) saapuu töihin noin klo 9.30. Saan kerrottua hänelle pitääkö kokata ja jos kokataan niin mitä ja kuinka tulista jne. Tämän voisi kirjoittaa paperille, mutta kotiapu ei osaa lukea tai kirjoittaa englantia niin kirjeenvaihto ei onnistu. Lisäksi pitää muistuttaa, että talon ainoa matto pitää muistaa imuroida pari kertaa viikossa ym. Lattiat kyllä pestään automaattisesti päivittäin, mutta imuria ei muisteta käyttää. Viikonlopun jälkeen huomaa kuinka paljon likaa ja pölyä on kertynyt ja kun on likaa ja pölyä niin kertyy enemmän pieniä tai vähän suurempiakin ötököitä... Maanantaina tai alkuviikolla tulee yleensä käytyä kaupassa ja tarkistettua mitä on tarjolla. Täällä on hyvä piipahtaa kaupassa aika usein, siis ainakin Palmin alueen sisällä olevissa kaupoissa, kun ei koskaan tiedä mitä tavaraa on milloinkin tarjolla. Esim. Joona juo täällä Nestlen rasvatonta maitoa ja yleensä ostamme sitä laatikollisen (12l) kerrallaan. Keskiviikkona huomasin, että maito on vähissä, niin kävin ensin Palmin kaupoissa, mutta kyseistä maitoa ei ollut saatavilla. Seuraavaksi kävin autolla lähikaupassa, mutta eipä sielläkään ollut keltaista maitoa. Seuraavana päivänä kävin toisessa lähikaupassa, mutta eipä sieltäkään saanut maitoa, joten takaisin Palmin kauppaan, mutta turhaan. Ostin varmuuden vuoksi Nestlen sinistä täysmaitoa, kun tuntui sekin hupenevan hyllystä, että saadaan edes puuroa pojalle. Seuraavaksi pitää lähteä autolla keskustan suuntaan, sillä siellä on yhdessä kaupassa yleensä maitoa saatavilla, mutta ajoaika yhteen suuntaan on ½-1h ruuhkasta riippuen. Onhan täällä tarjolla muitakin maitomerkkejä, mutta niitä ei uskalla keittämättä juoda eli ensin keitetään päivän maitosatsi ja jäähdytetään se sitten jääkaapissa, kätevää vai mitä.

Muutama viikko sitten Famla kyseli, jos tietäisin hänelle toista työpaikkaa. Hän voisi siivota pari tuntia illassa, kun tarvitsee rahaa lastensa koulunkäyntiin. Lupasin hänelle palkankorotuksen, jos hän tulisi töihin myös lauantaina tai sunnuntaina aamulla varhain niin me päästään molemmat kävelemään sen maagisen valkoisen pallon perässä. Täällä kotiavut ovat usein töissä kuusi päivää viikossa tai jopa seitsemän niin kyllä meidän tarjous otettiin ilolla vastaan eikä meidän enää tarvitse arpoa, kumpi pääsee pelaamaan.

Alkuvuoden ailahtelua

Viimeisestä päivityksestä on jo hiukkasen vierähtänyt hiekkaa tiimalasissa ja paljon on ehtinyt tapahtuakin. Töissä on ollut pikkuisen säpinää ja iltaisin/viikonloppuisin ei jotenkin vaan ole kerinnyt päivittelemään. Me jouduimme mm lakon keskelle. Kahdeskymmenespäivä tammikuuta sunnuntai-iltana kuski ilmoitti, että huomenna olisi lakko. Minä siihen ihmettelemään, että mikä lakko. Selvisi sitten pienellä tutkiskelulla, että kuorma-autokuskit menisivät lakkoon, koska autoihin oli tulossa pakolliseksi nopeuden rajoitin. Kaikki ammattiautoilijat menisivät myös myötätuntolakkoon.
Täällä Intiassa tunnistaa autojen rekisterikilvistä erityyppiset kuskit. Paikallisilla, jotka ajavat itse, on valkopohjaiset rekisterikilvet. Autoilla, joissa on ammattikuskit, kuten meillä, ovat taas keltapohjaiset rekisterikilvet. Riksoissa on myös keltaiset kilvet, vaikka noiden kuskien ammattimaisuudesta voidaan olla montaa mielipuolta. Vaarallisimmat kuskit silti löytyvät mustapohjaisten rekisterikilpisten autojen ratin ja penkin välistä, sillä noita ohjastavat ulkomaalaiset itseajavat säföörit.
Lakossa olivat siis kaikki keltakilpiset ajoneuvot noita riksoja lukuun ottamatta ja maanantaina ei auttanut kuin olla kotona ja tehdä töitä sieltä käsin. Kalle tuli juuri maanantaina Suomesta, mutta hän onnistui pääsemään toimistolle jonkun yksityisen kyydissä. Suomesta oli myös tulossa muita ja yrittelin selvitellä miten heidän kuljetukset hoidettaisiin. Lakon ilmoitettiin loppuvan tiistaina ja kuski tulikin aamulla. Töissä lainasin Kallelle autoa, jotta hän pääsi lentokentälle. Auton jo lähdettyä, kuulinkin, että lakko oli vielä päällä ja että keltakilpisiä autoja, jotka olivat liikkeellä, oli mm kivitetty rikkureina. No Kalle kuitenkin pääsi ilman välikohtauksia kentälle ja muut Suomalaiset myöhästyivät Frankfurtin jatkolennolta, niin ongelmanratkaisu siirtyi seuraavaksi päiväksi. Lakko loppui sitten tiistai-iltana ihan aikuisten oikeesti ja palattiin taas normaaliin päiväjärjestykseen. En kyllä löytänyt mistään informaatiota, tulivatko nuo nopeudenrajoittimet kuorma-autoihin vai ei.

Porukkaa on ollut eri Suomen toimistoilta ihan mukavasti käymässä täällä. Mukavasti nuo vierailut ovat katkaisseet meidän arkirutiineja. Pikkuisen eri ohjelma on ollut vaan kaikilla, niin mitään standardivierailupaketteja ei pysty eikä sen puoleen haluttaisikaan tehdä. Hienoa on kyllä nähdä, miten nuo vierailut ovat vaikuttaneet. On se näille paikallisillekin ihan eri tehdä hommia sellaisen tyypin kanssa, jonka on ihan oikeasti nähnyt.
Normaalien kestotilauskohteiden, Fazerin sinisen ja ruisleivän, lisäksi me saimme Akun mukana mm. Heikin lähettämää peurasta tehtyä makkaraa. Tuo Luonnonmaan metsissä samoilleen hirvieläimen kyrsä maistui kyllä meille kaikille tosi hyvin. Vaikka paikalliset ruuat ovat tosi hyviä, pieni vaihtelu Intialaiseen ruokaan on enemmän kuin tervetullutta. Aku kun saapui tänne lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, niin saimme siitä hyvän syyn mennä Leelaan sunnuntaibrunssille. Me nautimme olostamme notkuvien ruokapöytien äärellä ja juomatkin kuuluivat totuttuun tyyliin hintaan, niin nautittua tuli kokorahan edestä.
Olihan edellisenä iltana ollut Höynälöiden tupaantuliaiset, josta me miehet kyllä lähdimme ajoissa nukkumaan, eli Marilla oli pikkuisen käynnistymisvaikeuksia.

Lauantai olimme käymässä kaupungissa vierailevan Disney Magic Show esityksessä. Mari oli varannut netistä liput heti, kun ne tulivat myyntiin ja olimmekin melkein eturivissä. Joona istui suurimman osan puolentoista tunnin esityksestä kuin nakutettuna jommankumman sylissä ja ihmetteli. Lavalla taikatemppujen ohessa esiintyivät Mikki, Minni, Aku, Iines ja Hessu. Olipa siellä jopa Lumikki, Ihmemaan Liisa, Prinsessa Ruusunen ja vielä muitakin. Esityksen jälkeen Mari lähti muiden tyttöjen kanssa pikkuisen baanalle.

Ilmojen lämmettyä on kuvaan taas astuneet ystävämme torakat. Keittiön alakaapissa olleet perunat ym. juurekset olivat varmaan houkutelleet perheen paikalle. Loppukuusta, kun Mari ja Joona lähtevät käymään Suomessa, täytyy tilata myrkyttäjä paikalle. Muutamalla kollegalla tuollainen toimenpide on tehty ja tuulettaa pitää viisi tuntia tuon jälkeen. Tuo toimenpide kohdistuu kuulemma viemäreihin. Paikallista ajatustapaa kuvastaa se, kun joku oli ihmetellyt miten sitten voi tuulettaa, jos samalla pitää pysyä poissa kotoa. Vastauksena oli ihmetelty, että eikö teillä sitten ole meidiä…